keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Pientä

On mukavaa kun on erilaisia keskeneräisiä projekteja. Kun niitä on tarpeeksi, aina toisinaan saattaa jotain valmistuakin. Viime aikoina valmista ei ole oikein syntynyt enkä mihinkään suureen ole halunnut tarttuakaan. Syynä on Palleron hammas numero 10 (ja hiljattain puhjennut 9), joka on vaatinut paljon sylittelyä ja paijausta päivin ja öin.


Mutta aina löytyy tilaa pikkutekeleille, kuten kukkaheijastimille, pipoille ja uudelle muistipelille.

3 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Kylläpä kivannäköinen muistipeli!

Teilläkin nukutaan näköjään kuin sillit suolassa, eli lämpöisesti lähekkäin:) Meillä on noin edelleen, vaikka moni ihmetteleekin, että 6-vuotiasta pidetään vielä vanhempien makuuhuoneessa.

Peanut kirjoitti...

Välillä tuntuu, että koko perhe hiippailee yöllä paikkaansa vaihtaen. Kainalosta kainaloon :)

leena kirjoitti...

Hieno asenne, yritän ottaa mallia! Olen nimittäin viimeaikoina ollut vähän ahdistunut, kun on niin paljon keskeneräisiä projekteja. Täytyypä ryhtyä ajattelemaan, että se onkin mukavaa!