Kauppakasseja

Olen säästänyt kasan pilalle menneitä mainoskasseja, koska ne ovat kivan värisiä ja onhan niissä se toinen puoli ihan kunnossa. Eilen pikkuisten päiväuniaikaan istuskelin nojatuolissa ja ratkoin kaikista sivusaumat auki. Leikkasin toisen puolen pois jättäen sitä pohjaan saumavaran verran.

Illalla tytöt saivat piirtää kangastussilla puoleen niistä kuvia. Ylhäällä näkyy viisivuotiaan piirroksia ja alhaalla kolmevuotiaan taidonnäytteitä. Seuraava etappi on sitten yhdistää yksi piirretty kappale ja yksi blanko kappale ja tuloksena saan monta kivaa uniikkia kauppakassia. Ne ovat kivoja lahjoja sukulaisille sellaisenaan tai sitten voi antaa lahjan kassin sisään paketoituna.

Lumi suli, puli puli

Ah, niin ihana aurinko paistaa ja mahdollistaa uusia leikkejä pihalla. Olenkin jo niin kyllästynyt mäenlaskuun, pulkan vetämiseen ja pihalla värjöttelyyn. Niin ja yksinoloon. Kaipaan keinua, hiekkakakkuja, leikkimökkileikkejä, eväsretkiä, eri puistoissa kiertelyä, uusia äitejä, isiä, lapsia... Mihin kaikki lapsiperheet koteloituvat talvella?

Tästä se alkaa. Ensin vesileikit, sitten kuraleikit ja sitten vihdoin KESÄ!!!

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Mieltälämmittävää postia

Mimmu järjesti bloginsa 1-vuotissyntymäpäivien kunniaksi pienen arvonnan. Olin kerrankin ajoissa, kun jotain jännittävää tapahtuu ja perjantaina postiluukusta kolahti ihana pieni pehmoinen paketti. Sisältä löytyi kaksi ihastuttavaa ja taidolla tehtyä pehmosydäntä.

Ripsutin ne jalkalamppuun kuvausta varten, mutta paikka osoittautuikin niin hyväksi, että jätän ne siihen ihastuttamaan ruokailu/työhuonetta. Tämä oli ensimmäinen arvontavoittoni blogistaniassa, mutta tällaiseen hemmotteluun voisi helposti tottua.

Kiitos Mimmu viikon piristyksestä!

Never ending story

Minulla on muutamia kirjoja, jotka ovat kummitelleet mielessäni pitkään. Toinen on Richard Adamsin "Ruohometsän kansa". Jo lapsena isäni kehui kirjaa ja kannusti lukemaan. Aloitin, mutta teini-iän uhmaisuuden kynnyksellä pidin kirjaa lapsellisena ja tyhmänä. Kaniinit seikkailivat, pah! Kokeilin myöhemmin uudestaan, mutta syystä tai toisesta en päässyt koskaan loppuun. Tai oikeastaan edes alkuun. Kirja osui aikuisiällä hyppysiini kirpputorilla, ja nyt se on makoillut hyllyssäni jo pari vuotta. Pari viikkoa sitten päätin selättää sen ja aloin lukemaan. Olen varmasti kypsynyt vuosien varrella, koska kirja ei ollut mielestäni naiivi, vaan älykäs ja syvällinen. Sitä voi lukea myös hauskalla ja helpolla tavalla, mutta kirjaan voi helposti uppoutua. Kirja on hyvin inhimillinen päähenkilöiden kaniiniudesta huolimatta. Ei kuitenkaan liian inhimillinen, mielikuvituksessa hyppelevät koko ajan kanit, eivät ihmiset. Hyvä kirja. Klassikko, mikä kannattaa lukea.

Pian tartun myös toiseen kummituskirjaani. Axel Munthen "Huvila meren rannalla" jäi minulla taannoin kesken umpparileikkauksen, muuton, eron ja monen muun asian vuoksi. Muutaman kerran olen tätäkin aloitellut uudestaan, mutta kesken on jäänyt kun ei ole ollut aikaa keskittyä. Hektisessä vauvavaiheessa olen aina turvautunut dekkareiden helppouteen ja koukuttavuuteen. Myös tämän kirjan olen kantanut kotihyllyyn kirpputorilta muistuttamaan olemassaolostaan. Tämän kirjan kanssa etenin kuitenkin vain muutamien sivujen päähän lopusta, joten uskallan kehua. Upea klassikko tämäkin.

Syynä blogihiljaisuuteeni on tämä.

Meillä sairastetaan vatsatautia, kahdella tulee ylhäältä, yhdellä alhaalta ja neljännellä molemmista päistä. Itse olen säästynyt, mutta aika menee hoivatessa. Niin ja pyykkiä pestessä.

Lisää vakosamettia

Tällasseet sammariolkainhousut syntyivät pikkuhiljaa ja hitaanlaisesti. Kokoa on taas melkoisesti. Napit on kiinnitetty tosi ylös olkaimiin ja silti lahkeet tunkevat kantapään alle, mikä tietysti hermostuttaa vaatteen omistajaa kokolailla. Kuinkakohan monta vaatetta minun pitää Ottobren kaavoilla tehdä, ennenkuin uskon, että ne todella ovat isoja. Toiset oppii kerrasta, kun minä tunnun hakkaavan päätäni seinään monta kertaa ja ilolla.

Lahkeensuissa on kuminauhat eli lahkeet pussittavat kivasti, mutta eihän paksua vakosamettia voi rypyttää määräänsä enempää. Kesällä kenkien kanssa housut toimivat saletisti. Kuivat kelit siis tilauksessa.

Vakosamettia olis vieläkin jäljellä, mitäköhän keksis seuraavaksi....

Välipala

Aika monesta blogista on viime aikoina voinut kerätä uusia reseptejä välipaloihin ja ruokiin. Laitanpa siis minäkin nyt jakoon ainakin omasta mielestäni maistuvan välipalan tai lounaan, käy kummin vaan. Olen pienentänyt lautaselle tomaattia ja oliiveja sekä fetaa murusina jos sattuu kaapista löytymään. Tompsua ja oliiveja kaapistamme löytyy liki aina. Sitten lusikoin hakkelusta pitaleivän väliin, ujutan mukaan vielä pari siivua juustoa ja sitten mikroon. Äkkihelppoa ja maistuvaa. Muksujen pitaleipä muistuttaa lähinnä hodaria, välistä kun löytyy nakkia ja juustoa.

Sain vihdosta viimein päivitettyä muovailuvahatkin, joten tällaiselta meillä näytti kun Pallero kuorsasi yläkerrassa. Olen laiska äiti leikkimään, mutta tänään jätin tiskit sikseen ja istuin saman pöydän ääreen tyttärieni kanssa.

Jotain näkyvää

Olen ollut oikein kovin toimelias. Mutta koska reippauteni on näkynyt erityisesti urheilun saralla, ei ole ollut mitään esiteltävää. Harmitti tuo käsityötauko, joten päätin tehdä jotain.

Löysin taannoin kirpputorilta tummanruskeaa vakosamettia ison pakan. Kotona selvisi, että kyseessä oli sivuverho! Ikkunaan se ei kuitenkaa meillä päätynyt, hui, ajatuskin hirvittää. Mutta lapsillehan siitä saa vaikka mitä, ja mikäs sen luonnollisempi aloitus kuin sammarit. Saumat sivuun, päärmeet päihin ja valmista tuli. Niin ihanan simppelit, näistä mä tykkään.

Ainoa pieni juju näissä housuissa on tuo vinossa oleva reisitasku, jonka koristeena on pienet kankaanpalaset. Tuollainen pienikin yksityiskohta kyllä piristää. Simppelinä ihmisenä tykkään simppeleistä jutuista. Sisso!

Veesee kuntoon

Tänään ilmoitin miehelle, että tarvitsen lomaa lapsista, jotta saan tehtyä rästiin jääneitä kotitöitä ja muutenkin nyhertää kotona rauhassa. Toiveeni toteutui ja olen "laittanut nurkkia". Siis kyllä meillä mieskin osaa siivota ja siivoaakin, mutta itse teen aina tuota edellä mainittua. Niin ja tykkään kauheasti nyhertää ja laittaa niitä nurkkia.

Meillä on yläkerrassa miniminivessa, hyvä että kääntymään mahtuu. Ja loputtoman tylsä. Yhdistelin kaksi maalinjämää, keltaista ja valkoista ja sain luonnollisesti vaaleankeltaista. Sudin pari kerrosta peräseinään ja ihmettelin kuinka pieni vessa kasvoi. Johtunee syntyneestä syvyysvaikutelmasta.

Otin käyttöön joskus kirpparilta löytyneet Ikean kehykset. Ja meiltä, kuten jokaisesta lapsiperheestä, löytyy taidetta yllin kyllin. Saksin piirustuksista mielestäni kivan kuvion ja kehystin. Ja näin nätin taiderivin sain aikaiseksi. Olen ennenkin valitellut vessan kuvaamisen vaikeutta ja teen sen taas. Mutta eiköhän noista kuvista jotain saa selvää. Ja kun meiltä ei löytynyt kittiä, niin eipä nuo muutama pakkelointia vaativa kolo näy hyvin.