Kekkerit

Uutta vuotta tärkeämpi juhlinta tuntuu meillä tänään olevan esikoisen nallen syntymäpäivät, mikä on siis joskus sovittu tälle päivälle. Ja juuri nämä tällaiset sopimukset ja lupaukset kyllä pysyvät lapsen mielessä. No, kemut siis järjestettiin ja kakku tehtiin. Tosin en mennyt edes sieltä, missä aita on matalin vaan sieltä, missä sitä ei ole laisinkaan. Valmispohjan päälle pursotettiin ameriikantyyliin valmiskermavaahtoa ja lapset nakkelivat päälle marenkia ja karamellejä. Mutta hyvää tuli, voin suositella muillekin jos eteen tulevat joskus äkkipikanopeat kekkerit.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Halein,
Peanut

Joulu oli ja meni

Joulu oli kiva, mukava ja rauhallinen. Vietimme sitä sukulaisia ja tuttavia tavaten. Surullista oli yhden aikakauden päätös. Tämä oli varmuudella viimeinen joulu, jonka vietimme yhtä suuressa mittakaavassa minun isovanhempieni luona. Tarkoitus on ilahduttaa, ei rasittaa, kuten tänä vuonna jo tuntui käyvän.

Vaikka suurin osa joulunajasta kuluikin sisätiloissa, ehdimme sentään myös ulos.

Mutta nyt nokka kohti uusia tuulia. Ilolla. Uusi vuosi tuo mukanaan muutoksia perheessämme. Nyt jo nautin lisääntyneestä valosta ja lumisesta maisemasta.

Tää

pakkaa kimpsut, kampsut ja perheen autoon ja suuntaa Poriin joulunviettoon.
Eli nyt Peanut toivottaa:
RAUHALLISTA JOULUA JA MUKAVAA YHDESSÄOLOA
Uppo-Nallen sanoin:

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.
Karhulla mielessä jouluiset ilot.
Pukki ja lahjat ja omenakilot.
Karhun mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin.


Ps. sainpas säärystimet valmiiksi, jippii.

Tänään on taasen leivottu pipareita tyttöjen kanssa. Emme leivo isoa satsia kerralla, vaan leivon lasten ehdoilla kun siltä tuntuu. Itse en erityisemmin edes pidä pipareista, enkä näin isona enää taikinastakaan. Glögistä kuitenkin pidän, tänä jouluna on erityisesti maistunut vaalea glögi. Mukiin mätän kourallisen manteleita ja toisinaan vähän jotain tujua.

Myös lahjat ovat kääriytyneet tänään odottamaan aattoa. Pakettien sisällöstä sen verran, että tänä vuonna olemme erityisesti panostaneet suomalaisuuteen ja suomalaiseen kädentaitoon. Paketeista löytyy mm. uniikkikoru, kierrätysmateriaalista valmistettu muistikirja, design keittiövälineitä, puuauto ja tutun puusepän valmistama nukensänky. Valintoihin on varmasti vaikuttanut se, että olen blogien kautta tajunnut miten osaavaa väkeä Suomesta löytyy ja halu tukea sitä osaamista sekä mieheni (uusi) yrittäjyys.

Yleensä

kipeänä ollaan vasta juhlien jälkeen. No, huomenna on ristiäiset, joihin menen vaikka pää kainalossa. Itse asiassa migreeni on ollut sitä luokkaa, että ruuvaisin ihan mielelläni pääni välillä irti. Ollaan siis taas sairasteltu koko perhe (teräs)miestäni lukuunottamatta.

Olen jo pitkään himoinnut tytöille Marimekon juhlamekkoja ja Pallerolle jokapoikaa, mutta en ole malttanut ostaa. Nyt kuitenkin sain hyvän syyn, kun on kaksi juhlaa perätysten ja sain mekot hyvällä alennuksella. Pallero jäi toistaiseksi ilman jokapoikaa, koska en pitänyt liikkeessä olevista väreistä.

Sairastelujen vuoksi käsityöt elävät (taas) hiljaiseloa. Edes yksinkertaiset kolme oikein, yksi nurin -säärystimet keskimmäiselle eivät valmistu ajoissa huomisiin juhliin, höh!

Mutta taputtelen itseäni olalle siitä, että joululahjat ovat pulkassa. Joulu saa tulla.

Kyä tässä jotain häikkää o

Nukenrattaat ja minä piristyttiin. Rattaat saivat nilkuttavasta eturenkaasta huolimatta jatkoaikaa uudella istuinkankaalla. Minä puolestani luin Sinikka Nopolan kirjan "Kyä tässä jotain häikkää o". Kirja on kevyt, hauska ja osuva. Huomasin illalla sängyssä "myhähteleväni" itsekseni. Kirja oli juuri sitä mitä pimeisiin iltoihin kaipasinkin (tietämättäni.) Tuli niin hyvä mieli, että aamulla jaksoin taas lähteä lenkillekin. Suosittelen.

viipaloitu villatakki

Kirjaston uutuus-hyllystä nappasin mukaani houkuttelevan näköisen Sanna Halla-Ahon ja Jenni-Justiina Niemen "Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia". Kotona sain hädin tuskin takin heitettyä nurkkaan, kun jo istuin tuolille kirja kourassa ja intoa puhkuen. Mutta se into kyllä laantui nopeasti. Kirjan kuvat ja tunnelma ovat kauniita, mutta jotain vain jäi puuttumaan. Inspiraatio ainakin. Kirja toimii parhaiten sellaiselle, joka ei ole vielä näin uppoutunut käsityöblogeihin tai sellaiselle, joka ei ole vielä namustellut "Viritettyä" ja "Jujua" moneen kertaan.

Minä itse

Tästä se lähtee....
Ja lautanen tuli tyhjäksi, hyvä poika!

Tsirp tsirp ja titityy

Joulukoristeita on tehty vähän lisää.

Syksyllä toimme metsäretkeltä kotiin kivan karahkan. Pari viikkoa sitten se päätettiin vihkiä jouluoksaksi ja se pääsi kunniapaikalle olohuoneen kattoon. Tänään oksistolle muutti kolme lintua. Esikko ei halunnut väkätä lintuja, vaan kynttilän. Oli kuulemma nähnyt pikkukakkosen Lassin ja Kaislan tehneen sellaisen. Annoin vapaat kädet ja tulos on äidin ylpeyden herättävä.

Meilläkin

virittäydytään joulutunnelmaan.

Olen hidas mitä tulee juhliin. En koskaan halua aloittaa höösäämistä liian aikaisin, siksi olenkin usein myöhässä. En ole juhlapyhäihminen millään mittarilla mitattuna, mutta lasten tunnelmaa en halua latistaa, siksi yritän. Tuskin olen kuitenkaan ainoa, joka välttelee isoja kauppoja joulunaikaan, jottei saisi jouluähkyä liian aikaisin. Itselleni riittäisi Rajaton -joululevy, uusi kirja, suklaa ja glögi. Kirkossa ja haudoilla haluaisin käydä, mutta säästän ne siihen elämänhetkeen, kun kaikki osaavat huolehtia itse aamupalastaan ja pepun pyyhkimisestään.

Kauppiaiden kukkaroa en tänäkään jouluna paljon lihavoita. Jouluverhot ovat kirpputorilta ja koristeet teemme itse. Meille ei tule edes joulukuusta, koska aattoa juhlistamme isovanhemmilla. Lahjatkin ovat vaatimattomia, koska liika kaupallisuus nostaa niskavillani pystyyn. Tärkeintä on yhdessäolo ja mukava tunnelma. Niin ja se ruoka.

Päivän kysymys: arvaa mikä lipuista on pikkusiskon tekemä?

Pöytä

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt Palleron huoneeseen pöytää. Tarvitsen sen omaan käyttööni, jotta voin tehdä koulujuttuja rauhassa, kun muu perhe rehaa alakerrassa. No, eilen se sitten löytyi. Tampereen osto- ja myyntiliikkeessä oli juuri kivan kokoinen ja mallinen pieni työpöytä. Sivusta saa vedettyä vielä pienen aputason. Kunto vain oli kehnonlainen kuten kuvasta näkyy. Koko ja muoto kuitenkin miellyttivät ylitse muiden, joten pöytä lähti mukaan kuudellakympillä.

Mutta tsiikatkaas tätä.

Billnäsin leiman bongasin minäkin (onneksi) vasta kaupanteon jälkeen. Myyjäkin totesi meidän tehneen hyvät kaupat. Entisöinti tulee kyllä maksamaan ostohintaa enemmän, mutta itse en tohdi tuohon koskea. Eikä siihen löytyisi aikaakaan. Mutta mielestäni tämä on aarre, ja ansaitsee arvostusta jo ikänsäkin puolesta.

Paras joululahja

Perheemme sai tänään parhaan joululahjan. Koska putkitusta odottavia lapsia on enemmän kuin Taysissa pystytään leikkaamaan, kahdenkymmenen lapsen toimenpide tehdään Terveystalossa. Ja Pallero on yksi heistä! Jo tämän viikon perjantaina loppuu pienen pojan korvakierre, ja voidaan siirtyä antibiootteja terveellisempään ravintoon. Toivon sydämestäni, että toimenpide helpottaa pienen kiukkupussin elämää. Äidin sydän on siis jo joulumieltä täynnä.

Kirpputorilta tein pitkästä aikaa todellisen löydön: kipollisen mustekyniä, teriä, mustepulloja ja värinappeja. Ja tämä kaikki vain kahdella eurolla. Nyt pitäisi opetella oikeiden mustekynien anatomiaa, tosin luulen, että on parasta harjoitella kun lapsia ei ole maisemissa.

Kaapissa piilottelee Unicefin Anna & Toivo -nuken harjoituskappale. Tytöt saavat harjoituskappaleet leikkeihinsä ja sitten alan tositoimiin. Olkoon se minun joululahjani maailmalle.