Trikootehdas

Pienimies tarvii lisää vaatteita kun kasvaa kohinalla. Ja hyvähän siihen kesäänkin on valmistautua. Kyllä se sieltä tulee, vaikkei juuri nyt siltä näytäkään. Eikä tunnu.

Kävin taas ostamassa pinon Nanson kankaita. Valmistunut on rakettipuku ja muutama paita kangasmerkillä varustettuna. Niiden tekeminen onkin huolestuttavan koukuttavaa puuhaa, tulee varmaan läiskittyä jatkossa moneen vaatteeseen. Toistaiseksi mallit eivät ole omia, vaan Ottobre-lehden. Myös trikoovaatteiden kaavat ovat samasta osoitteesta.

Huomaattehan nyt varmasti, että osaan kävellä!

Köyhää rokotetaan

Tota toista olis taas tiedossa. Ja jollei sauna olis omassa asunnossa, niin voisin mielenosoituksellisesti tehdä tuota toista.

Tuntuu, että kaikkialla hinnat nousevat. Ja kotiäitinä on niin vaikea nipistää mistään. Ruoasta vain, mutta vaikeaa sekin on. Olen jo nyt rajoittanut luomutuotteiden ostoa, mikä harmittaa niin penteleesti.

Teatterista ei onneksi tarvitse luopua, se kun on meillä ilmaista ja ihan jokapäiväistä.

Epäonnen lamppu

Sain mieheltäni pari vuotta sitten lahjaksi ihanan paperivarjostimen. Tai lamppuhan tuo oikeasti on. Kaunis kaunis valkoinen. No, mieheni on niittänyt mainetta siitä, etteivät tavarat pysy ehjinä. Mennä monotti jalan paperista läpi. Vähänkö harmitti (Mutta ei niin paljon kuin se, että ryökäle pudotti lempimukini). Päätin uudistaa varjostimen kiepsuttamalla rungon ympäri ruskeaa paperinarua. Lopputulos oli kaamea: ruma, ruskea ja epämuodostunut. Niin, eikä valo päässyt läpi. Mutta kolmas kerta toden sanoo. Kirpputorilta löytyi kaunis kangas, josta pätkä päätyi lamppuun. Nyt olen tyytyväinen.

Villahipit

Tässä otuksessa yhdistyi kaksi ideaa. Ensinnäkin olen jo pitkään halunnut tehdä omia uglydolleja ja toiseksi olen Puhdin blogista inspiraation saaneena halunnut kokeilla huovutettua villapaitaa materiaalina. Tämän villahipin, kuten esikoinen sen nimesi, tekeminen oli hauskaa ja mukavaa. Vanhat villapaidat löysin kirpputorilta ja kaavat on piirretty paljolti originaaleja uglydolleja kunnioittaen, kuitenkin vapaalla kädellä. Materiaalina vanha villapaita oli mieluinen ja venyvyytensä vuoksi helppo täytettävä. Villahipistä tuli niin pehmoinen, että se on kierrellyt sylistä syliin monet kerrat. Tuntuu sietävän hyvin rutistelua.

Fishing

3-vuotissyntymäpäivät alkoivat heti aamulla. Tyttö löysi viireillä ja ilmapalloilla koristellun alakerran ja ensimmäisen lahjansa. Kaloille tein oman pussukan ja mies sai kuin saikin onget tehtyä ajoissa, vaikka tiukkaa teki koska takana oli kiireinen viikko. "Siimaan" kiinnitettiin voimakas magneetti ja kaloihin liimasin kuumaliimalla työkalupakin sisältöä. Tyttö oli lahjasta niin mielissään. Koko aamupäivä kului mukavasti kaloja narraamalla.

Kalojen avulla sain myös järjestettyä syntymäpäiville kivan ohjelmanumeron. Jokainen lapsi onki vuorollaan kalan, jonka mahaan olin kiinnittänyt värikkään paperin, jossa luki: "seuraa tätä väriä". Jokaiselle lapselle tuli eri väri. Alakertaan oli teippailtu värikkäitä nuolia ja omaa rataansa seuraamalla lapsi pääsi aarrepussinsa luo. Hipat olivat ilmeisen onnistuneet, koska loppuillasta meillä vilahteli nakupellejä.

Tasan kolme vuotta sitten

sinä tulit tähän maailmaan. Synnyit kotikeittiöön yllättäen kaikki nopeudellasi. Kiitos, että kaikki meni hyvin. Kiitos enkeleistä alkutaipaleesi varrella. Tänään siitä on tasan kolme vuotta, ja edelleen kyyneleet valuvat poskilleni kun muistelen. Rakastan sinua äärettömästi!

Bakades kakades

Mies lähtee torstaina työmatkalle, joten jään yksin pitämään linnoitusta pystyssä. Takaisin siippa palaa lauantai-iltana ja sunnuntaina on sitten keskimmäisen synttärit. Olen leiponut ja pakastanut etukäteen, ettei koko viikonloppu menisi ihan mahdottomaksi. Harmi vain, ettei siivoaminen onnistu etukäteen.

Viikko on mennyt juhlia suunnitellessa, lahjaa tehdessä ja lukiessa ihanaa kirjaa. Pidin Virpi Hämeen-Anttilan kirjasta "Sokkopeli", mutta rakastuin "Alastonkuviin". Miten ihanasti kirjailija kuljettaa kirjan päähenkilöitä mukanaan läpi vuosien ja tapahtumien. Päähenkilöitä yhdistää taide; sen tekeminen ja tulenpalava rakkaus ja intohimo siihen. En ole vielä saanut kirjaa loppuun, mutta so far so good. Elämänjanoa, himoa ja rakkautta ihan pakahtumiseen saakka.

Piilottelua

Olen piileskellyt tänään makuuhuoneessa. Tulossa on siis syntymäpäivät, ja Maja-kirjasta inspiroituneena teen tytsylle lahjaksi kalapelin. Makuuhuoneessa on siis toiminut ei-niin-pahanhajuinen kalatehdas. Tässä muutamia vilauksia kalatehtaasta, mutta lisää näette, kunhan peli on valmis. Mies lupasi valmistaa onget. Eihän tuossa kalojen tekemisessä kauaa nokka tuhisisi, mutta kun iski valtava halu koristella ne helmillä, hopealangalla, kirjomalla, paljeteille. You name it.

Päivän kohokohta on ollut kuitenkin tämä!

Pallero (1v5kk kröhöm kröhöm) on tänään kävellyt siskon/äidin/isän kanssa ja ILMAN! Jee jee! Onhan tätä jo odotettukin. No, eipä tuo keskimmäinen kävellyt yhtään aikaisemmin. Arkajalkoja kenties, mutta pahoja suustaan pienestä pitäen...

Meilläkin majaillaan

Vihdoin sain kirjastosta kaipaamani Maja-kirjan (Mari Savio & Kati Rapia). Ihan yhtä inspiraationtäyteinen kirja on kuin Jujukin. Hauskoja juttuja ja aivan ihania kankaita. Sain jo muutamia ideoita 3-vuotissyntymäpäiville ja lintusoittorasian Majan tyyliin rustasin saman tien.

Nakuilua

Vaihto päivävaatteista yöpukuun on meillä aina hauska tapahtuma. Silloin lapset saavat viuhahdella mielin määrin ja päivän loppuenergiat puretaan kirmailemalla ja nauramalla. Tytöt kutsuvat omaa touhuaan nakupelletanssiksi.

Ps. taidatte arvata, mistä poikani on saanut bloginimen "Pallero".

Työpöytä

Nappasin Kataliinan haasteen ja kuvasin työpöytäni. Tai ainakin toisen. Keittiössä on nimittäin vielä toinen pöytä, jonka äärellä olen viettänyt aikaa aivan liian vähän, eli se, jonka päällä ovat saumurini ja ompelukoneeni.

Tämä pöytä puolestaan ryövää aikaani liiankin paljon. Yleensä pöydällä lojuu myös kamerani, mutta nythän sitä ei sattuneesta syystä näy.

Muutto

Nukkekoti on hiljainen. Talon ainoa asukki makaa turvallaan lattialla ja sisustus on vähintäänkin askeettinen.

Mutta hei, mitäs tapahtuu kenkälaatikossani? Täällä on monen sorttista ja rotuista asukkia kahdessa kerroksessa. Kenkälaatikkooni on muuttanut salaa riemunkirjava perhe, joka on sisustanut uuden kotinsa ainakin palikoilla, kukilla, huonekaluilla ja onpa siellä myös varsin suurikokoinen taulu. Onneksi ostin suuret talvikengät, joiden mukana tuli suuren suuri kenkälaatikko.

Vaihdetaan

yksi vauhtia hidastava pikkupoika yhteen iloiseen ja menevään viisivuotiaaseen tyttöön. Tuloksena riehakasta mäenlaskua aamutuimaan kirpakassa pakkasessa auringon vasta heräillessä.

Lieneekö johtunut tästä lennokkaasta aamusta, että tänään on saatu paljon aikaiseksi. Siivouskin on kivaa kun siihen saa inspiraation. No, tänään sain. Villakoirat saivat kyytiä oikein olan takaa. Pitää vain kääntää " blind eye" sille mitä selän takana tapahtuu, eli juuri lelukoppaan kerätyt lelut ovat taas leikin syövereissä. Pitkin lattiaa, kuinkas muuten. Mutta tänään se ei haittaa. Tänään olen ollut levännyt, iloinen, rauhallinen ja ennenkaikkea k-ä-r-s-i-v-ä-l-l-i-n-e-n äiti. On siis nähtävissä valoa tunnelin päässä. Ehkä nämä valvomiset ja sairastelut oikeasti joskus loppuvat.

Kirjasatoa

Uusia kirjoja on tupsahdellut kirjasatooni ja viimeiset kaksi lukemaani kirjaa ansaitsevat mielestäni sanan tai pari.

Joel Haahtela on kirjailija, josta kiinnostuin kun tarpeeksi monet hänet blogissaan mainitsivat. Kun kirpputorilla sitten huomasin Haahtelan "Naiset katsovat vastavaloon" parilla eurolla, en epäröinyt hetkeäkään. Pidin Haahtelan kepeästä kerronnasta ja henkilökuvista. Vaikka kirjasta pidin ja sitä suosittelen, jäin kuitenkin kaipaamaan jotain. Tarinassa ja kerronnassa oli aineksia kunnon draamaan, joten olo oli jälkikäteen hieman valju, koska sitä ei koskaan syntynyt. Kirja pysyi loppuun asti yhtä "seesteisenä".

Mutta sitten raikuvat ablodit seuraavalle kirjalle, joka on TATTADATATTATTATTATTAA Susanna Alakosken "Sikalat". Kuvassa on ainoastaan jonkun lehden ylistävät arvostelut, koska itse kirja oli kirjaston vip-laina, mikä piti kiikuttaa nopsaan takaisin. Ihailen Alakosken tyyliä kirjoittaa, jonka taitaa myös muutama suosikkibloggaajistanikin. Lauseet ovat paikka paikoin hyvin lyhyitä. Niin lyhyitä, että mielessäni kuvittelen Waltarin tuhahtelevan. Itse kertomus on rakastettava, karu, toiveikas. Tarinan päähenkilölle toivoin sadunomaista onnellista kohtaloa. Samalla myös pelkäsin sitä. Pettyisinkö kirjaan jos niin kävisi. Mutta miten tytölle käy? En kerro, lukekaa!

Näin meillä

Eikös vaan ole järkevää tapetoida väliseinä molemmin puolin ja sitten tarttua sahaan? Näin meillä toimitaan.

Ehkä pienen selityksen paikka. Olemme asuneet tässä asunnossa vuoden verran eli kun muutimme tänne oli Pallero vasta syntynyt. Vaikka ideoita pyöri päässä, ei valvomiselta jäänyt aikaa remonttihommiin. Mitä nyt parit aivan hillittömät tapetit oli vaihdettava. Tämä asunto ei mielestäni ole mikään arkkitehtuurin kukkanen, joten nyt kun jo vähän jaksamme, muokkaamme tätä perheemme näköiseksi ja oloiseksi. Nyt se siis tarkoittaa sitä, että teemme (lue mies tekee) ikkunoita työhuoneen ja olohuoneen väliseen seinään lisäämään valoa ja avaruutta. Erityisesti työhuone on ollut pimeä suiro huone. Odotan innolla, miten visioni toteutuvat käytännössä. Laitan kuvia sitten kun projekti valmistuu.

Esikoinen hyödynsi tilanteen ja piirteli seinälevyt täyteen avaruusolentoja. Ihan sääli heittää roskikseen.

Jatkoa kekkereille

Kun nallen synttärit oli juhlittu, alkoivat uuden vuoden juhlat. Ja kuten juhlissa aina, meilläkin oli paljon ruokaa ja juomaa. Tytötkin saivat oman limun ja toiveesta lämmitin heille uunissa kebakkoja ja pariisiperunoita. Itse herkuttelimme tortilloilla, joiden sisus koostui kanasta, salaatista, tomaatista, fetajuustosta, juustoraasteesta, sipulista, ananaksesta ja kastikkeista. Vievät kyllä takuuvarmasti aina kielen mennessään.

Illalla kävimme kävelyllä, mutta rakettien paukkeen takia se jäi lyhyeksi. Erityisesti esikoinen pelkäsi kovia paukahduksia. Keskimmäinen tuntui ottavan isosiskostaan esimerkkiä, kun taas Pallero viihtyi rattaissa erinomaisesti.