Uusia kirjoja on tupsahdellut kirjasatooni ja viimeiset kaksi lukemaani kirjaa ansaitsevat mielestäni sanan tai pari.Joel Haahtela on kirjailija, josta kiinnostuin kun tarpeeksi monet hänet blogissaan mainitsivat. Kun kirpputorilla sitten huomasin Haahtelan "Naiset katsovat vastavaloon" parilla eurolla, en epäröinyt hetkeäkään. Pidin Haahtelan kepeästä kerronnasta ja henkilökuvista. Vaikka kirjasta pidin ja sitä suosittelen, jäin kuitenkin kaipaamaan jotain. Tarinassa ja kerronnassa oli aineksia kunnon draamaan, joten olo oli jälkikäteen hieman valju, koska sitä ei koskaan syntynyt. Kirja pysyi loppuun asti yhtä "seesteisenä".
Mutta sitten raikuvat ablodit seuraavalle kirjalle, joka on TATTADATATTATTATTATTAA Susanna Alakosken "Sikalat". Kuvassa on ainoastaan jonkun lehden ylistävät arvostelut, koska itse kirja oli kirjaston vip-laina, mikä piti kiikuttaa nopsaan takaisin. Ihailen Alakosken tyyliä kirjoittaa, jonka taitaa myös muutama suosikkibloggaajistanikin. Lauseet ovat paikka paikoin hyvin lyhyitä. Niin lyhyitä, että mielessäni kuvittelen Waltarin tuhahtelevan. Itse kertomus on rakastettava, karu, toiveikas. Tarinan päähenkilölle toivoin sadunomaista onnellista kohtaloa. Samalla myös pelkäsin sitä. Pettyisinkö kirjaan jos niin kävisi. Mutta miten tytölle käy? En kerro, lukekaa!
8 kommenttia:
Minä tykkäsin siitä Naiset katsovat etc>...aivan valtavan valtavasti.
Näin koko ajan kuvina kaiken. Minulle se on hyvän kirjan merkki> Tykkäsin kovin tunnelmasta. SIitäkin, että mitään huipennusta ei oikein tullut.
Juonta enemmän pidin siis kuitenkin tunnelmasta ja kuvista pääni sisällä.
En ole vieläkään ehtinyt lukea Haahtelaa, vaikka loppusyksyn blogien innoittamana olen aikonut. Kiinnostaa aina vain enemmän, usein huomaan nauttivani juuri sellaisista kirjoista, joista tulee tietty tunnelma ja jotka vievät ajatukseni eteenpäin johonkin omaan maailmaan. No, tuo on nyt yksi juttu ehdottomasti listallani.
Taitaapa olla niin, että lisään tuon Alakoskenkin luettavien listalle, aika onnistuneesti innostit lukemaan sitä :)
Joel Haahtela on yksi minun suosikeistani, ehdottomasti. Pidän hänen kuulaasta, viipyilevästä kerronnastaan, jota on mielestäni myös Naiset katsovat vastavaloon -kirjassa. Se on minullakin hyllyssä ja olen lukenut sen useampaan kertaan, ehkä kohta on taas uusinnan paikka.
Täytyy minunkin tarttua tuohon Haahtelaan, niin paljon olen kuullut hänestä.
Kiitos taas muistutuksesta :)
Tuo Sikalat-kirja sai kai jonkun palkinnonkin..? Kumpaakaan mainitsemistasi kirjoista en ole lukenut, molemmat kiinnostavat. kiitos muistutuksesta ;)
ja vitsi, mikä tuuri tuon Haahtelan kirjan kanssa!
Violet, tuo huipennuksen puutos oli todennäköisesti puutos vain mun päässä, koska olen jäänyt pahasti jumiin dekkareihin. Luen ehdottomasti lisääkin Haahtelaa.
Himalainen, olen molemmat kirjat bongannut blogeista, ja olen onnellinen uudesta väylästä löytää uutta luettavaa. Kiva, että voin jakaa "kirjatietoutta" eteenpäin.
Liina, "viipyilevä" on todella hyvä sana kuvaamaan Haahtelaan tekstiä.
Papi, tähän kirjaan on helppo tarttua, joten antaa palaa!
Katilein, Sikalat sai Ruotsissa August-palkinnon. Kun olet lukentu, kerro mitä pidit. Ja juu, Haahtelan kanssa kävi tosiaan tuuri.
Ymmärrän oikein hyvin nyt miksi jäit odottamaan loppuratkaisua tai huipennusta!
Ihan takuulla dekkareista jää päälle sellaisten odotus.
Sikalat oli ihan huippuhyvä kirja. Vaikkakin niin surullinen välillä että piti ihan nenäliinaa kaivaa esille...
Haahtela on mulla kokonaan lukematta. Ehkä sitten kesällä kun olemme Suomessa voisin etsiä käsiin.
Lähetä kommentti