valmistui muutamat peruspökät ja tuommoinen yöpuku. Pojan mielestä on hurjan kivaa, kun sormea liu'uttaa pukua pitkin samalla kun lukee "unikekounikekounikeko".
Keskimmäinen täytti neljä vuotta. Nyt olisi varmaan aika päivitellä sitä, kuinka aika kuluu, mutta enpä taida. Kivampi sitä ajan kulumista on kuitenkin seurata lapsista kuin omista uurteista ja vuosirenkaista. Joista muuten olen viimeksi yrittänyt päästä eroon lauantaina, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa xyclingissa. Olen pitänyt sisäpyöräilyä vähän hölmönä hommana, mutta suotta. Kivaa oli ja hiki irtosi,
