Kesäkesäkesä

Tämä on ensimmäinen kesä pitkään aikaan, kun nautin auringosta ja lämmöstä. Ja mikäs tässä on nautiskellessa, kun ei ole raskauden tuomaa viidentoista kilon lisäpainoa kannettavana eikä pientä vauvaa, joka ei kuumuuden ja valon takia saa nukuttua. Minulla siis on kesä. Ihanaa!

Muutamia paitoja lukuunottamatta, en ole juurikaan malttanut ompelukoneen ääressä istuskella. Meillä on vaan niin kesämeininki! Huomenna lähdemme vielä vajaan viikon mittaiselle Suomilomalle. Kameran otan toki mukaan, mutta tietokone saa jäädä kotiin murjottamaan. Hyvää ja kesäistä viikkoa siis kaikille!

Ps. hehkutinkohan nyt tarpeeksi kesästä

Tunnustus

Sain tällaisen tunnustuksen Marialta, joka pitää ihanaa ateljeetaan täällä. Tuhannet kiitokset!

Haluaisin antaa tunnustuksen eteenpäin Papille, jolla on ihanan hyväntuulinen blogi ja jonka kommentit saavat minut aina nauramaan niin, että kotiväki nostelee kulmiaan.

Haluan antaa tunnustuksen myös Liinalle, jonka blogista olen jo napsinut monta kivaa vinkkiä.

Tyttö valitsi kankaan

Ja omasta mielestähän se on maailman ihanin, sydämiä ja kaikkee. Mekkohan siitä pitää saada. Ja saakin, lupaa äiti. Mutta kun äidin mielestä sama ihana kangas on vähän njääh.

Mutta hei, vähän mustaa joukkoon ja njääh muuttuu astetta rokimmaksi. Mutta vieläkin puuttuu jotain, joku pieni juju.

Siinähän se. Ottobresta kopioitu kuva hypähti helmaan ja jälleen kerran värinä musta.

Lopputulos miellyttää sekä äitiä että tytärtä.

Tee-se-itse-teeppari

Poitsu sai toisenkin t-paidan. Väri ei lukeudu suosikkeihini, eikä varsinkaan sini-valkoyhdistelmä. Painatuksissakin olen enemmän tatti/siili/etana -ihminen kuin lepakko/hämähäkki -ihminen. Mutta kaikista ennakko-odotuksista huolimatta teepparista tuli tosi kiva ja raikas.

Kuljen tosi usein muutaman päivän perässä mitä säähän tulee, nytkin saa taas vähän odotella ennenkuin 1-vuotias on ulkona lyhythihaisessa. Voiskohan sitä aurinkoa manata tekemällä seuraavaksi pitkähihaisen. Tai vaikka oikein sadetakin.

Terveisiä sairastuvalta

Minua on jo pitkään vaivannut sarja omituisia oireita, kuten painonnousu, huimaus ja pahoinvointi. Aikani lääkärissä ravattuani ja hyviä tuloksia kokeissa saatuani ei jäljelle jäänyt oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin hormonikierukka. Omalääkärillä ei asiasta juurikaan ollut kokemusta, mutta perhesuunnitteluneuvolan terveydenhoitaja sanoi minulla olevan varsin tyypilliset oireet. No, kierukka lähti ja nautin normaalista olosta. Viikon! Sitten sainkin riesakseni vatsapöpön ja kesän ensimmäiset helteet menivätkin pönttöä halaillessa.

Tänään harjoittelen puoliteholla paluuta arkeen ja toipumista maanitellen tein Pallerolle kangaslaatikoiden kätköistä t-paidan. Paidasta tuli hyvä, mutta voi vitsi, miten isolta poika jo näyttää!