Nanson trikoota jälleen, mutta tällä kertaa ihan itselle. Kaavat löytyivät lehdestä skl 9/2004. Hiukan nostetta tuolle tunikalle antoivat pillifarkut ja uudet saappaani, mutta isoäitini syntymäpäiväjuhlien jälkeen oli pakko vaihtaa lökärit jalkaan.
Tunikat ovat parhaita: ne ovat mukavia kotiaskareissa ja armollisia kolme synnytystä kestäneelle vartalolleni. Vatsani muistuttaa edelleenkin pullataikinaa ja selkäpuolelle on tullut jotain, mille on englanniksi ihana termi "love handles". Vasta nyt kun kaikki nukkuvat öisin ja päivisin on muutakin kuin itkua ja nukuttamista, olen suunnannut takaisin lenkkipoluille. Kadonnutta vyötäröä metsästäessä on kuitenkin ihana pukeutua armolliseen tunikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti