torstai 9. lokakuuta 2008

Enterobius vermicularis

Eli kihomato. Niitä meillä nyt sitten on, tarkemmin sanottuna keskimmäisellä, ehkä pienimmälläkin.


Tauti on tunnettu jo kauan, 1000-luvulta lähtien, mutta ei minulla ollut aavistustakaan miksi raukka huusi tuskissaan öisin. Maalailin jo mielessäni niin kauheita asioita, että kihomato kuulosti ihan kivalta vaivalta. Mutta enpä siinä kohtaa vielä tiennyt miten rasittavista lemmikeistä voi olla kysymys. Eilen on koko poppoo lääkitty ja tänään on siivottu, siivottu, siivottu. Plääh! Ja koko urakka pitää vielä uusia, ehkä jopa moneen kertaan. Käsipesua, alapesua, pikkareiden vaihtoa. Vielä kerran plääh!

Ei kommentteja: