Tytöt saivat uudet vuorilliset sadeasut ja pitihän niitä testata eilen illalla vaikka kello oli jo aika paljon. Asut läpäisivät testin: lämpivät, kestävät, pestävät ja silmää miellyttävät. Ainut miinus tulee liian vähäisistä heijastimista, eli vaativat päälleen heijastinliivin.
***Käsityöt, niidenhän piti olla blogini pääosassa, ovat olleet katkolla. Syynä ovat jo aiemmin mainitsemani lemmikit, eli kihomadot. Koska niiden elinkaari on kinkkinen prosessi, ei niistä voi päästä yhdellä lääkityskerralla eroon ja lääkitysten välillä pitää siis *huoh* siivota. Aikani kuluu siis erinäisten moppien ja höyrypesurin varressa. Singerini laulelevat tyhjyyttään.
Mutta puikot ovat salaa pikkuisen kilisseet. Aloin tekemään baskeria itselle, mutta kun huomasin isoäitini syntymäpäivien lähestyvän, vaihdoin saajaa. Vaikka mummuni onkin ihan nuorekas, on kuvissa toimiva malli keskimmäiseni. Baskerista tuli baskeri, ei hyvä eikä ihan huono. En ole järin tyytyväinen, mutta annan kuitenkin. Laittakoon mummu sen vaikka kaappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti