On mukavaa kun on erilaisia keskeneräisiä projekteja. Kun niitä on tarpeeksi, aina toisinaan saattaa jotain valmistuakin. Viime aikoina valmista ei ole oikein syntynyt enkä mihinkään suureen ole halunnut tarttuakaan. Syynä on Palleron hammas numero 10 (ja hiljattain puhjennut 9), joka on vaatinut paljon sylittelyä ja paijausta päivin ja öin.
Mutta aina löytyy tilaa pikkutekeleille, kuten kukkaheijastimille, pipoille ja uudelle muistipelille.
....katselleet Myyrää
...syöneet hyvin
...Pyöräilleet
...käyneet kirjastossa
...saunoneet
...leiponeet
ja puuhanneet kaikkea muutakin mukavaa!
Neuloin kämmekkäät, yksiväriset, tylsät ja mukavat. Neuloin. Voi että, tuo sana on minulle vaikea. Olen kotoisin Satakunnasta, missä ei neulota, vaan kudotaan. Siispä kudoin kämmekkäät. Kyllä meillä mattojakin kudotaan ihan kangaspuilla, sanalla vaan on laajempikin merkitys. Neulominen kuulostaa minusta liian hienolta, mutta haluan kuitenkin tulla ymmärretyksi, joten täällä blogissa todennäköisesti jatkossakin neulon.
Nämä huovutetut ihanuudet lähtivät mukaani kirpparilta eurolla. Niille tulee varmasti käyttöä, kun ilmat vielä viilenevät. Puupalikat ovat myös kirpparilöytöjä, mutta jo kesältä. Ihanat ne ovat silti vieläkin, ja niitä on paljon.
Harjoitelttin paperin marmorointia. Harjoiteltiin korttitaiteilua. Syntyi harjoituskappaleita. Näytän kuitenkin, koska idea on aika kiva. Luulen että jalostan idean joulukortteihin, mutta marmorointia pitää vielä opetella.
Korttitehtaan väki uupui sokerin puutteesta ja tällaiset erittäin maistuvat eväät saatiin kokoon.
Tytöt saivat "rimpsuhameet" vanhasta lakanasta ja erittäin vanhasta aikuisten takkimekosta. Kaavat otin mistälie käsityölehdestä, mutta sellaisenaan niitä ei voinut käyttää, ihan olemattomat. En käytä toiste. Mutta tulokset miellyttivät hameihmisiä ja tanssiksihan se meni...
Tytöt saivat uudet vuorilliset sadeasut ja pitihän niitä testata eilen illalla vaikka kello oli jo aika paljon. Asut läpäisivät testin: lämpivät, kestävät, pestävät ja silmää miellyttävät. Ainut miinus tulee liian vähäisistä heijastimista, eli vaativat päälleen heijastinliivin.
***
Myös tytöt saivat Etolan tuliaisia. Kassista löytyivät punaiset Nokian kumpparit. Kaipa Nokian saappaita pitäisi boikotoida, koska niiden valmistus Nokialla lopetettiin. Mutta en tiedä valmistetaanko Suomessa enää mitään kumisaappaita. Viisaammat informoikaa, sillä tarvitsen tuotapikaa itsellenikin kyseiset kumiset jalkineet. Nämä kelpaisivat kyllä minullekin, nilkkurimalli on hauska.
Lisäksi kassista löytyivät suloiset possutaskulamput. Keskimmäinen, lamppufriikki kun on, innostui valtavasti. Unipupu joutaa nurkkaan jos vaan saa mennä taskulampun kanssa nukkumaan. Ja usein uni tuleekin valotäplää seinällä tuijotellen.
Mutta mikä parasta, nämä lamput ovat (ainakin mainoksen mukaan) ikuiset. Niiden sivusta aukeaa "siiveke", jota veivaamalla akku latautuu. Ääni muistuttaa polkupyörän dynamoa, mutta tätä ei siis tarvitse koko ajan olla käyttää. Hauskat.
Kun Ultra Bra vuonna 2000 hajosi, olin, kuten monet muutkin, surullinen. Olin niin harmissani, että päätin etten kuuntele enkä ainakaan pidä kenenkään Ultra Bran jäsenen uudesta tuotannosta. Aikaa on kuitenkin kulunut riittävästi ja harmini on laantunut. Sen voinee päätellä siitä, että mp3-soittimessani lenkkiäni siivittää Scandinavian Music group ja levysoittimessani soi Vuokko Hovatan "Lempieläimiä". Molempia voin suositella lämpimästi. Tässä maistiaisia Hovatan levystä, olkaa hyvät.
Tilasin ruusukasvovettä ja peltokorteshampoota amLuonnonTuotteet -nettikaupasta. Pari kertaa olen jo kokeillut ja varsinkin ruusuvesi tuntuu ihanalta. Ehkäpä (viiden) vuoden yöheräilyjen ja imetysten jälkeen näytän pian heleältä ja uudistuneelta. Mutta jo ajatus siitä, että nyt laitan iholleni vain puhtaita luonnontuotteita tuntuu virkistävältä.
Nukkevauva puolestaan sai syyslenkeille tuollaisen hupullisen makuupussin. Nuket ovat hyödyllisiä, koska niiden vaatteisiin voi käyttää kaikki palat, mitkä ovat niin isoja ettei malta laittaa roskikseen, mutta niin pieniä ettei niistä oikein mitään kunnollistakaan saa tehtyä. Tämäkin makuupussi on tehty tampellan vanhasta päiväpeitosta, mitä suunnittelin vuorikäyttöön, mutta enpä sitten tykännytkään. Ja aplikaatiot ja vinonauha ovat jämiä pöytäliinasta mikä muuntui tyynyiksi.
Hihoissa ja hupun vuorissa on raitatrikoota, joka on jälleen kerran naapurin lahjoittamaa. Okei, minulla on tosi kiva naapuri. Näitäkin trikoita sekä raidoissa että palloissa ja monissa monissa eri väriyhdistelmissä sain melkein jätesäkillisen! Palat ovat sen verran pieniä ja hassun muotoisia, että mitään yhtenäistä niistä ei saa valmistettua. Mutta juuri tuollaisiin pieniin yksityiskohtiin ne ovat omiaan.
Aiheeseen mitenkään liittymättä laitan muutaman aamuisen kuvan. Värjöttelen mielelläni ulkona vesisateessa, jotta saan katsella tätä. Tänään lapset tekivät maanalaista vesiletkua.