Sur sur

Tein nyt sitten niitä aluspaitoja tytöille. Palleron takin jälkeen oli itse asiassa mukava surautella jotain helppoa ja mutkatonta. Purkista löytyi vielä pari nyssäkkää ruskeaa trikoovinonauhaakin, joten resoria jouduin leikkelemään vain vähän. Tylsää puurtamista homma ei siis ollutkaan kuten ennustin, vaan mukavaa leikkiä värikkäillä trikoilla. Kuvissa näkyy suurin osa, mutta ei kuitenkaan kaikki paidat. Yksi odottaa vielä hihan ompelua, ja muutama on napattu käyttöön suoraan tehtaalta eli ovat jo pesussa.

Muistin tueksi

Meillä sairastellaan edelleen ja nyt oli minun vuoroni. Ja jälleen kerran tuli todettua, että äidin ei passaisi sairastella. Kuume oli kuitenkin sen verran kova, että kaatoi sänkyyn ihan väkisin. Koska en ole saanut aikaiseksi mitään (paitsi lelunallen pipon isolla puikolla ja paksulla langalla), esittelen vuorostani muistikirjani.

Muistikirjaltani en vaadi paljoakaan, vain että sivut saa suht helposti auki, eikä siinä ole rivejä tai ruutuja. Käytän muistikirjaa harvakseltaan, se on yleensä aina hukassa tai unohduksissa. Siksi minun kohdallani on tärkeämpää esitellä KYNÄ. Zigin millenium 01 terällä on monien kokeilujen jälkeen osoittautunut parhaaksi. On minulla toki muitakin kyniä, mutta niillä kirjoittaminen on vaikeaa. Jopa käsiala hangoittelee vastaan ja muuttuu lähes lukukelvottomaksi.

Muistikirjani ei ole myöskään mitenkään pyhä. Jos ei nopeasti muualta löydy paperia kauppalistan tekoa varten, irtoaa siitä sivu. Usein sieltä löytyy myös piirustuksia, joita en millään muista piirtäneeni.

Lunta ja tehtailua

Ulkona pyryttää. Jos ei tarvitsisi hoitaa kipeitä lapsia, lähtisin kävelylle. Suomen myrskyissä kun on kiva tarpoa. Muistan lapsuudestani, kuinka lähdin usein kävelylle kesän rankkasateen aikoina ja pulahdin uimaan läheiseen jokeen. En koskaan tavannut retkilläni ketään.

Tänään olen kuitenkin mittaillut lääkkeitä monesta purkista ja kylvettänyt kuumeesta hikistyneitä lapsia.


Ompelurintamalla ei tapahdu mitään luovaa, vaan pikemminkin puuduttavaa sarjatyötä. Lapset tarvitsevat aluspaitoja. Niihin saa kuitenkin mukavasti tyhjennettyä trikoovarastoa. Ehkäpä tylsimpiin kankaisiin pitäisi kuitenkin keksiä jotain piristystä...

Varokaa karhuja!

Tampereella on nähty hiippailevan karhupariskunnan, vaikka uutisten mukaan kaikkien Suomen karhujen pitäisi olla jo talviunilla. Otsot tunnistavat nimen Finlayson.

Pallerolle syntyi uusi kyläilytakki ja synnytystuskat olivat melkoiset. Isoinpapu postasi avaruudellisen hahmottamisen vaikeuksia ja myös täällä se oli ongelmista suurin. Voi itku, miten vaikeaa oli vääntää ja kääntää vuoria, päällikangasta, hihoja, resoria ja huh huh. Ratkojaakin jouduin siis käyttämään useaan kertaan. Paljon jäi vielä parantamisen varaa, mutta olkoon. Ihan kiukusta tekisi mieli tehdä tytöillekin takit samoilla kaavoilla ja katsoa opinko mitään vai onko pääni juuri niin laho kuin pelkään.

Kankaaksi riitti jämäsuiro, teddykangastakin löytyi iso pala ja resoriakin oli jo jemmassa, sain jopa arpoa värien välillä. Vain vetoketjun kipaisin lähiompelimosta. Edullinen takki siis.

Ihanuus

Viime päivät ovat täyttyneet vaaleanpunaisista ajatuksista. Minusta tuli taas täti ja lapset saivat uuden serkun. Tätiydessä on jotain niin mahtavaa, se on erilaista kuin äitiys. Veljen lapset ovat niin lähellä, niin rakkaita. Mutta vailla sitä suurinta huolta ja huolenpitoa. Kermat päältä...

Kevätmielellä

Sulovilenismin vuoksi rohmusin kädentaidot -messuilta Novita mamboa, tarkoituksena virkkailla pipoja. Inspiraation tähän sain elohiireltä. No, ei tullut pipoa. Tuli baskeri. Lisäksi tuli hieman pikkuinen baskeri, ei peitä korvia, ei siis sovellu syyskäyttöön alkuunkaan. Mutta sen verran soma baskeri syntyi, että eiköhän se keväällä jonkun päässä keiku. Ylpeä olen siitä, että desing on minun ja tyttäreni yhteinen: hän sormivirkkasi nuo lakissa keikkuvat nauhat.

Vain yksi malleistani oli kotona ja sekin väärää sukupuolta. Ja pitipä vielä puuhaan suostutella juustolla mikä on hamstrattu poskeen.

Vessataidetta

Tämä Kaj Stenvallin pikkutaulu tuli meille vuosia sitten muistaakseni tuparilahjaksi. En tiedä, kuinka mielissään lahjan antaja on ollut taulun sijoittamisesta, mutta minusta vessa on sille oiva paikka, se luo teatterin väliaikatunnelmaa kultakehyksineen ja käsilaukkuineen.

Kaakeliin on puolestaan hypähtänyt ihka aito hammaspeikko muistuttamaan hampaiden harjauksen tärkeydestä. Olen kiinnittänyt sen Anu Harkin Viritetty-kirjan innoittamana kontaktimuovilla.

Tässä uusin taiteellinen teoksemme. Tämä ihana grafiikka muutti meille kädentaidot -messuilta. Syy, miksi se päätyi vessaamme, on tuo vanha puinen lääkekaappi. Se antaa työlle kauniit kehykset ja ne kaunistavat toinen toisiaan. Vessan valo on niin outoa ja salama heijastelee kiusallisesti (joskaan ilmankaan ei pärjää), että tämäkin teos jää valokuvassa valjuksi. Valju se ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaan ihanan lämpöinen ja hyvin tunnelmallinen.

Työn on tehnyt Reetta Isotupa-Siltanen Joutomaasta ja sen nimi on "armaani, ainoani, aina".

Korurasian täydennystä

Jos eilen leikittiin napeilla, tänään sitten helmillä. Esikoinen sai elokuussa syntymäpäivälahjaksi paljon uusia ihania puuhelmiä. Ne siis unohtuivat kaappiin näin pitkäksi aikaa. Mutta sadepäivä toisensa jälkeen saa dementoituneenkin äidin kaivelemaan kaapinperukoita ajanvietteen keksimiseksi.

Tytöt tekivät itselleen joulua varten juhlakorut ja äidin rannetta koristaa jatkossa näin ihana koru.

Lapsia ja nappeja

Minä leikin lapsena mummulassa napeilla. Nyt jo useamman blogin lukeneena huomaan monen muunkin tehneen niin ja monet ovat kertoneet lastensa tykkäävän nappileikeistä. Niin myös meillä. Lapset leikkivät minun mummulassani aina napeilla ja nyt kun omiakin nappeja on jo punajuuripurkki täynnä, leikki jatkuu kotona.

Esikoinen teki "herättimen" kulkusesta ja napeista. Sen siskon kumpi herää aikaisemmin on tarkoitus herättää sillä vielä nukkuva. Hmmm, minä en ehkä tästä funtiosta niin piittaa.

Mummuni keräsi aikoinaan napit O'boy kaakaopurkkiin ja siellä ne ovat tänäkin päivänä. Nyt purkki on jo vanha ja ihanan nostalginen. Pitääkin muistaa joskus ottaa siitä kuva.

5

laryngiittia, joista 3 on vaatinut sairaalahoitoa. 8 korvatulehdusta viime joulukuusta laskettuna, ensimmäisiä en edes muista. 10 hammasta on pukattu läpi ikenien, ja lisää on tulossa.

Palleron ensimmäiseen vuoteen on siis mahtunut paljon itkua ja myös monta turhaa lääkärikäyntiä. Meillä sairastetaan taas.

Pöpöjen lisäksi mukaan on tarttunut jotain mukavaakin. Mummuni runoili minulle entuudestaan tuntematonta lastenrunoa:

Mummolassa

Mummolassa mä kesäni vietin.
Mummolla nähkääs siellä on sika
kippurahäntäinen, pullukka Mika.
Mummoni usein kiitteli Mikaa,
vaikka se aina lättinsä likaa.
Sillä ei oo yhtään sivistystapaa,
joskus se ulkona syö vaan rapaa.

Jos jollakulla on tietoa runosta, osaa sitä kenties lisää tai tietää alkuperää, olisin todella kiitollinen tiedosta. Ja toki kaikki muutkin kommentit ovat aina tervetulleita.

Kiireessä syntynyttä

Joskus käy niin, että Pallero nukkuu päiväunia sisällä ja saattaapa keskimmäinenkin uinahtaa. Ja sitten: PIM POM, tuutko leikkimään? Ja kyllä, olisin voinut vain kirjoittaa kyltin, mutta tuon avulla pääsin testaamaan siirtopaperia. Eli kirjoitin tekstin siirtopaperille, jonka silitin kankaalle. Sitten vaan vanu väliin ja toinen kangas taakse ja narulla oveen.

Samassa kiireessä syntyi myös pellavainen sydänheijastin. Myös siinä on vanu välissä, joten tulos on ihanan pehmoinen. Olisi tietysti lukijaystävällisempää postata kunnollinen tuotos, eikä harjoittelukappaletta, mutta kun minulla näiden kahden asian välillä voi mennä turkasen paljon aikaa. Ja sitten tulee jotain muuta. Ja sitten unohdan. Ja sitten... Eli tässä nyt vähän vinksahtanut sydän. Muistuttaa kai kantajaansa.

Mieheni yllätti minut, ilostutti, piristi ja rakasti. Kaikkea näitä. Hän toi Marimekon huivin ja Aarikan korvakorut. Kuulemma kiitokseksi arjessa jaksamisesta, kaiken tämän pyörittämisestä. KIITOS! Jaksan taas huomennakin.

Rekkalastillinen

Yritän lunastaa itselleni tekemää lupausta jatkaa opintoja vaikka vähän niin kuin mammalomalla olenkin. Mutta kun haalii useamman koulutuksen ja monta lasta, tulee väistämättä ikä vastaan. Urajuna viiletti ohitseni lujaa, mutta jospa ehtisin hyppäämään vaikka ihan pikkuiseen taajamavaunuun.

Kuinkakohan kauan voi miettiä, mikä minusta tulee isona?

Yksi vuotta ja täysillä

Palleron kuvat ovat valmiina juuri sopivasti isänpäivän kynnyksellä. Kuoret vaan päälle ja jakoon. Uusi tapettimme on isossa osassa, se näkyy kuvien taustalla ja jämät taipuivat kehyksiksi. Mielenkiinnolla odotan huomaako kukaan sukulaisista tätä triviaalia yksityiskohtaa.

Tylsyyssunnuntai

Tämä sunnuntai on ollut piiiitkä ja tyyyylsä. Ehkä hyvä niin. Mikko Mallikkaassa oli hyvä elämänviisaus: jos ei välillä ole huonoja päiviä, niin kivat päivät eivät tunnu niin kivoilta.

Tuollainen kranssi kuitenkin syntyi etuovelle.

Ja pipo valmistui. Malli nyt on vähän pienipäinen eikä kovin yhteistyöhaluinen ja poskissa näkyvät eiliset kissanviikset. Näyttääpä paitakin olevan väärinpäin. Mutta piposta tuli ihan kiva. Ehkä vähän suuri, mutta lankana oli huopanen, joten suunnittelin huovuttavani sitä ihan pikkaisen. Mutta sen homman säästän seuraavalle tylsälle sunnuntaille.

Metsässä

Suuntasimme aamulla esikon kanssa metsään hakemaan aineksia kranssia varten. Ilma oli hyisen märkä, mutta pikku retkemme onnistui hyvin. Saimme mustikanvarpuja, risuja ja havuja ja tuli rupateltua ihan kahden kesken.

Murheena oli ainoastaan yöksi ulos jäänyt saippuakuplaneste, mikä oli pakkasessa muuttunut limaksi.