Minulla on muutamia kirjoja, jotka ovat kummitelleet mielessäni pitkään. Toinen on Richard Adamsin "Ruohometsän kansa". Jo lapsena isäni kehui kirjaa ja kannusti lukemaan. Aloitin, mutta teini-iän uhmaisuuden kynnyksellä pidin kirjaa lapsellisena ja tyhmänä. Kaniinit seikkailivat, pah! Kokeilin myöhemmin uudestaan, mutta syystä tai toisesta en päässyt koskaan loppuun. Tai oikeastaan edes alkuun. Kirja osui aikuisiällä hyppysiini kirpputorilla, ja nyt se on makoillut hyllyssäni jo pari vuotta. Pari viikkoa sitten päätin selättää sen ja aloin lukemaan. Olen varmasti kypsynyt vuosien varrella, koska kirja ei ollut mielestäni naiivi, vaan älykäs ja syvällinen. Sitä voi lukea myös hauskalla ja helpolla tavalla, mutta kirjaan voi helposti uppoutua. Kirja on hyvin inhimillinen päähenkilöiden kaniiniudesta huolimatta. Ei kuitenkaan liian inhimillinen, mielikuvituksessa hyppelevät koko ajan kanit, eivät ihmiset. Hyvä kirja. Klassikko, mikä kannattaa lukea.
Pian tartun myös toiseen kummituskirjaani. Axel Munthen "Huvila meren rannalla" jäi minulla taannoin kesken umpparileikkauksen, muuton, eron ja monen muun asian vuoksi. Muutaman kerran olen tätäkin aloitellut uudestaan, mutta kesken on jäänyt kun ei ole ollut aikaa keskittyä. Hektisessä vauvavaiheessa olen aina turvautunut dekkareiden helppouteen ja koukuttavuuteen. Myös tämän kirjan olen kantanut kotihyllyyn kirpputorilta muistuttamaan olemassaolostaan. Tämän kirjan kanssa etenin kuitenkin vain muutamien sivujen päähän lopusta, joten uskallan kehua. Upea klassikko tämäkin.Syynä blogihiljaisuuteeni on tämä.
Meillä sairastetaan vatsatautia, kahdella tulee ylhäältä, yhdellä alhaalta ja neljännellä molemmista päistä. Itse olen säästynyt, mutta aika menee hoivatessa. Niin ja pyykkiä pestessä.
5 kommenttia:
Oi ei! Ikävää kuulla sairastelustanne! "Pois paha tauti, pois!" (Noidun täällä).
Kiitos kiinnostavista kirjavinkeistä! Molemmat kirjat ovat nimeltään tuttuja, mutta kumpaankaan en ole tutustunut.
Pikaista paranemista!
Sain aikoinaan jalkimmaisen kirjan tuliaisiksi entiselta aidinkielenopettajaltani, upposin siihen taysin ja luen sen melkein joka vuosi uudestaan. Paikan paallekin piti paasta, ihailla maisemia ja kavella Axelin jalanjaljissa huvilassa ja puutarhassa.
Voi teitä! Pikaista paranemista!
Voi, kurja tauti, toivottavasti menee nopeasti ohi.
Minulla on samanlainen "Ruohometsän kansa"-historia, mutta en ole vieläkään saanut luettua sitä...nytpä voisin sen vihdoin lainata kirjastosta ja lukea.
Kiitos Katilein, hyvin noiduttu :) Kyllä tämä jo tästä vaikka aika sitko tauti onkin.
Elena, kiitos. Voi, miten kade olen tuosta kokemuksestasi. Ideatasollakin ihana, että lähtisi matkalle kirjan inspiroimana.
Kiitos Ilona :)
Kannaattaa Leena tehdä se, tulee jotenkin niin hyvä mieli, kun saa päätettyä jotain keskeneräistä. Olkoonkin vaikka vaan kirja :)
Lähetä kommentti