Tällasseet sammariolkainhousut syntyivät pikkuhiljaa ja hitaanlaisesti. Kokoa on taas melkoisesti. Napit on kiinnitetty tosi ylös olkaimiin ja silti lahkeet tunkevat kantapään alle, mikä tietysti hermostuttaa vaatteen omistajaa kokolailla. Kuinkakohan monta vaatetta minun pitää Ottobren kaavoilla tehdä, ennenkuin uskon, että ne todella ovat isoja. Toiset oppii kerrasta, kun minä tunnun hakkaavan päätäni seinään monta kertaa ja ilolla.Lahkeensuissa on kuminauhat eli lahkeet pussittavat kivasti, mutta eihän paksua vakosamettia voi rypyttää määräänsä enempää. Kesällä kenkien kanssa housut toimivat saletisti. Kuivat kelit siis tilauksessa.
Vakosamettia olis vieläkin jäljellä, mitäköhän keksis seuraavaksi....
5 kommenttia:
N-A-S-T-A-T!!!! Mäkin haluan tuollaiset (siis en lapsille, vaan itselleni!!) Ihanaa viikonloppua!
Kiitos Katilein! Yritän tässä just kuvitella, miltä nuo näyttäs vaikkapa mun päällä...hymyilyttää :)
Hyvää viikonloppua myös sinulle!
Voi kääk miten ihana malli! Housujenmalli ja poseeraava malli toki myös :) Mieluummin hei liian iso kuin liian pieni, yleensä ne lapset tuppaa kasvamaan, ei toisinpäin :)
Voi kuinka mainiot pöksyt. Noissa on varmaan kiva kirmata.
Tämä on Kataliina varsin totta, mutta välilä kyllä ottaa pannuun tehdä kivoja vaatteita kaappiin odottamaan, kun olisi kiva ottaa samantien käyttöön. Kiitos kehuista!
Kiitos Matroskin :)
Lähetä kommentti