Syksyn alku on ollut kiiruista aikaa. Sellaista ihanan kiiruista. Lapset menivät päiväkotiin ja esikoinen eskariin ja minä jatkan kesken jääneitä yliopisto-opintojani. Lasten hoitorumba on alkanut, jos nyt ei ihan ongelmattomasti, niin sangen hyvin kuitenkin. Olen tyytyväinen. Oman lapsi/kotiäitirumbani jälkeen uskon olevani tällä hetkellä Tampereen Yliopiston eniten motivoituneiden opiskelijoiden Top 10 -listalla. Pidän opinahjostani siis kovin. En edes vielä suostu pelkäämään elämää valmistumisen jälkeen, työllistyminen kun tulee varmasti aikanaan olemaan ihan eri lukunsa.
Veljeni perheineen muutti. Ostivat vanhan talon, jonka pihapiiriin kuului vanha navetta. Sieltä navetan ylisiltä sain mukaani nämä hienot juuttisäkit. Joku on pitänyt niitä joskus suuressa arvossa. Ne ovat hyvin pidettyjä ja huolella paikattuja. Ja minä saan niillä nätisti tuijani suojaan kevätauringolta sitten joskus. Ensin on selvittävä talvesta.
5 kommenttia:
Hieno löytö! Olen iloinen puolestasi, sekä navetan ylisiltä löydetystä aarteesta että ennen kaikkea motivaatiosta. Yksi kaikkein ihanimmista jutuista on olla motivoitunut opiskelija! Onnea opiskeluihisi!
Kiitos Katilein, kommenttisi lämmitti kirpeänä syysaamuna :)
Voi kun tykkään!
Mieleen tulee monta juttua mitä noista voisi tehdä. Tai antaa olla vaan, ovat niinkin aivan ihania.
Vanhoista taloista löytää ihania juttuja. Opiskeluiloa :)
Violet, kävin saman ajatuskaavan läpi. Vaikka miten päin ajattelee, lopputulos on se että antaa olla vaan.
Kiitos Joska! Toivon, että joskus saan ihan omankin "aarreaitan".
Lähetä kommentti