Lapset aloittivat viime viikolla päiväkodissa ja isoin eskarissa. Eskarilainen nauttii täysillä ja pienin ei selvästi niin pane pahakseen maiseman vaihdosta. Mutta keskimmäisen haluaisin kovasti pelastaa pahalta maailmalta ja pistää vaikka mekon helmaan piiloon. Ujous ei ole se helpoin luonteenpiirre, kun pitäisi sopeutua suureen meluavaan lapsiryhmään. Ja äidin sydän on hellänä. Auts.
Minä jatkan esikoisen syntymän jälkeen aloittamiani yliopisto-opintoja. Luennot eivät ole vielä alkaneet, joten toistaiseksi teen hommia etänä kotoa käsin. On niin outoa olla hiljaisessa kodissa, outoa ja ihanaakin. Päästä löytyy jopa ajatuksia, mahtavaa! Ristiriitaisia tunnelmia siis. Lohduttaa kuitenkin ajatus siitä, että varmasti aika monessa lapsiperheessä eletään näin syksyllä mullistusten aikaa. Vasta keskiviikkona katselin ikkunasta kun naapurin ekaluokkalaiset marssivat vanhempiensa saattelemina saateessa kouluun ensimmäistä kertaa. Suloista.
Minä jatkan esikoisen syntymän jälkeen aloittamiani yliopisto-opintoja. Luennot eivät ole vielä alkaneet, joten toistaiseksi teen hommia etänä kotoa käsin. On niin outoa olla hiljaisessa kodissa, outoa ja ihanaakin. Päästä löytyy jopa ajatuksia, mahtavaa! Ristiriitaisia tunnelmia siis. Lohduttaa kuitenkin ajatus siitä, että varmasti aika monessa lapsiperheessä eletään näin syksyllä mullistusten aikaa. Vasta keskiviikkona katselin ikkunasta kun naapurin ekaluokkalaiset marssivat vanhempiensa saattelemina saateessa kouluun ensimmäistä kertaa. Suloista.
3 kommenttia:
Ihania kuvia!
Ymmärrän hyvin, että keskimmäinen mietityttää. Toivottavasti hänellä on päivän aikana ympärillään ymmärtäväisiä aikuisia, jotka huomaavat hänetkin. Varmasti on.
Eikö ole ihanaa ja haikeaa olla tyhjässä talossa? Minä olen nyt tämän viikon vauvan kanssa päivät kaksistaan. Mies tulee töistä vasta illansuussa ja esikoinen on päivät koulussa ja muuten tämän viikon omalla isällään. (Lapsilla on siis eri isät, en muista onko tullut puheeksi.)
Minäkin aion tänä vuonna opiskella, mutta vähän vain ja ihan harrastusmielessä. Ilmoittauduin avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kurssille ja olen aika innoissani. Toivottavasti kurssille ilmoittautuu tarpeeksi osanottajia, jotta se toteutuisi!
Onnea opintojen jatkamiselle! Saako tiedustella, minkä alan opintoja teet?
Joskus kun tytöt ovat olleet vaikka mummilassa, vietin päiviä kaksin vauvan kanssa. Se oli niin ihanaa, sai keskittyä toisen tuhinoihin.
Keskimmäiselläkin menee jo paremmin, kun löytyi ihana täti, josta tyttö tykkää ihan hulluna.
Mullahan on ikää jo sen verran, että suoritan jo toista tutkintoa :) Ensimmäinen on amk-tutkinto ja nyt opiskelen yliopistossa puheoppia (viestintää ja äänentutkimista). Tuo luovan kirjoittamisen kurssi kuulostaa tosi tosi kivalta, onnea matkaan!
Meillä myös uudenlainen elämä alkanut opintojeni myötä. Viikon kokemuksella pakko myöntää että saan tästä paljon enemmän irti kuin leikkipuistoelämästä. Kaikella on aikansa, nyt on hyvä näin :)
Tsemppiä opiskeluun sinullekkin!
Lähetä kommentti