Pallero valvotti yöllä tunnin toisensa jälkeen esitellen uusia puhe- ja potkimistaitojaan. Näytösten väliajoilla toivottiin palvelijaa, jota myös äidiksi kutsutaan, rapsuttamaan selästä juuri sillä oikealla ja ihanalla tavalla. Keskimmäinen kiljui tuskissaan alkavan pissatulehduksen kiusaamana. Kankimus väsymys hiipi aamulla jäseniin ja keho kaipasi kofeiinia käynnistykseen. Mutta kahvikin maistui niin julmetun pahalta.
Mutta miten nopeasti päivä muuttikaan suuntaa.
Mutta miten nopeasti päivä muuttikaan suuntaa.
Päivän saldona on mukava aamuinen juttutuokio naapurin kanssa lasten tehdessä kukkataidetta, karanneiden koirien etsinnän organisointia (mistä palkaksi mahtava kukkakimppu), loistava salitreeni ja mitä parhain kirpputorilöytö.
4 kommenttia:
Noita öitä,aamuja,niitä vaan on...onneksi ei niin usein:)
Ja näin valoisaan aikaan ne on helpompi kestää,eikö:)
Voi sentään noita kipuja. Muistan muuten itse tosi hyvin kuinka huusin korvasärkyäni pikkutyttönä ja siinä ei auttanut mikään muu paremmin kuin äidin läheisyys. Noh, ehkä pari ÄIDIN tuomaa Aku Ankkaakin ja jaffa. Äiti on vaan niin Äiti.
Valoisaan aikaan on todellakin helpompi kestää valvomiset, sairastelut ja oikeestaan mitä vaan.
Joo Papi, sillon kun meillä sairastellaan tulee itselle niin äitiolo että. Ja vieläkin vaan kun on rankkaa, kaipaa sitä omaakin äitiä paikalle :)
Ihanan ihana pyörä! :)
Lähetä kommentti