Huonosta alusta huolimatta.

Pallero valvotti yöllä tunnin toisensa jälkeen esitellen uusia puhe- ja potkimistaitojaan. Näytösten väliajoilla toivottiin palvelijaa, jota myös äidiksi kutsutaan, rapsuttamaan selästä juuri sillä oikealla ja ihanalla tavalla. Keskimmäinen kiljui tuskissaan alkavan pissatulehduksen kiusaamana. Kankimus väsymys hiipi aamulla jäseniin ja keho kaipasi kofeiinia käynnistykseen. Mutta kahvikin maistui niin julmetun pahalta.

Mutta miten nopeasti päivä muuttikaan suuntaa.

Päivän saldona on mukava aamuinen juttutuokio naapurin kanssa lasten tehdessä kukkataidetta, karanneiden koirien etsinnän organisointia (mistä palkaksi mahtava kukkakimppu), loistava salitreeni ja mitä parhain kirpputorilöytö.

Puolikas

Veljentyttöni vietti sekä nimipäiväänsä että puolivuotissyntymäpäiväänsä ja lahjaksi päätin pitkästä aikaa ommella jotain kunnollista, alkaen kaavoista ja kauniista kankaasta. Kangas on Marimekon "kukkura" -kangasta, jota löysin taannoin palan uutena kirpputorilta. Helmalaskosten ja tossujen vuorin vaaleanpunainen flanelli on myös kirpputorilta ja se oli alunperin pinnasängyn lakana. Mekon alavarat ja laskokset tuottivat pikkuisen päänvaivaa, mutta tossut olivat jopa tällaiselle ekakertalaiselle yllättävän helpot. Tekisin mielelläni myös omille päiväkotia ja eskaria varten tossuja, jos vain löytyisi hyviä kaavoja. Anyone?

Tykkäsin kovin mekosta ja tossuista. Myös lahjan saajan perhe oli silminnähden tykästynyt ja vaatteet pääsevät kuulemma neitokaisen päälle häihin. Ja mikäs tekijää voisi enemmän ilahduttaa...

Minä

olen tänään 32-vuotias. Olen saanut viettää merkkipäivääni kauniissa säässä kivojen ihmisten parissa. Olen saanut ihania lahjoja ja monet kukkakimput. Olen puputtanut erittäin makoisaa pätkis-kakkua ja juonut monta kupillista teetä uudesta muumimukistani. Olen lueskellut lahjaksi saamiani vanhoja lehtiä ja nauranut vanhoille mainoksille. Samuli Putron sanoin: "Elämä on juhla".

Juhlahumua

Niin kuin varmaan monella muullakin bloggaajalla, tuntuu elämäni olevan kevätkiiruita täynnä ja blogin päivittäminen on harventunut. Mutta täällä kuitenkin ollaan ja jopa entistä ehompana. Kunto on noussut kohisten, vaikka onhan tuo työtä ja aikaa vaatinut. En ole raskaana, eikä meillä ole enää pientä vauvaa. Yöt saa suurinpiirtein nukkua ja päivät ovat jo paljon helpompia. Tämä äitienpäivä tuntuu siis valoisammalta ja rauhallisemmalta kuin aikoihin. Älkää ymmärtäkö väärin, lapset ovat ihania ja raskaana olevat naiset ovat kauniita. Itse en vaan enää jaksaisi.

Juhlinta meillä alkaa jo huomenna, kun mieheni täyttää vuosia. Lahja on paketoituna piilossa, esikoinen askarteli kortin ja juustokakku hyytyy jääkaapissa. Veljeni perheineen tulee kylään ja heidän kanssaan on aina takuuhauskaa. Tytöt suunnittelivat Pallerolle jo juhla-asunkin.

Ja koska meillä juhlitaan näinkin ankarasti koko viikonlopun,
haluan jo nyt sanoa kaikille äideille, että
NAUTTIKAA PÄIVÄSTÄNNE! OLETTE SEN ANSAINNEET!

Metsämiehen laulu

Terve, metsä, terve, vuori,
Terve, metsän ruhtinas!
Täss' on poikas uljas, nuori;
Esiin käy hän, voimaa täys,
Kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
Sankar' jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
Karhun kanssa painin lyön,
Ja maailma unholaan jääköön.

[Aleksis Kivi. Valitut teokset.]