Rauhallista Joulua kaikille!

Olen ollut Joulun suhteen itse rauhallisuus. Eilen illalla yöllä totesin, että pieni kiire ja panikointi olisi ollut kyllä jopa paikallaan. Puikot kilkattivat, sokerikuorrute pursui, nonparellit ropisivat ja lahjapaperi kahisi. Pitkälle yöhön. Mutta valmista tuli. Ja joulutunnelma on ihan kohdillaan. Odotan innolla reissua Poriin ja yhteistä aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa.

Yksi sukulaistyttö saa huovutetuista palloista ja kultaisista puuhelmistä tehdyn kaulakorun.

Veljenvaimo saa pipon ja äitini baskerin Novitan Purosta. Mummuni saa baskerin ihanan pehmeästä lilasta alpaca-langasta ja veljeni mustat villasukat 7 veljestä -langasta. 

 

Saimme mieheni kanssa brilliantin idean tehdä pikkumökkejä piparitaikinasta. Idea vain syntyi niin myöhään, että hosuimme nekin valmiiksi eilen illalla myöhään. Mieheni teki arkkitehtipiirustukset, joiden mukaan suunnitelma toteutettiin. Kuvan piparimökit ovat siis noin 10-20 sentin kokoisia, eli oikeastikin ihan pikkuruisia. Pihamaalta löytyy kuusia, tatteja ja autoja. Onpa yhden katolle tehnyt lentokonekin pakkolaskun.

TODELLA IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!

♥PEANUT ♥

 

Kalenterisatoa

Oliko se nyt lokakuussa vai marraskuussa kun teimme visiitin titinalle-taloon, ja saimme kotiin viemisiksi kuvakalenterit. Ne kaivettiin tietysti marraskuun viimeisenä päivänä kaapin sisältä kaapin oveen. Joulusukat ovat omaa tuotantoa tältä vuodelta ja ne ripustettiin nappi/lenksu -yhdistelmän avulla kaapin oven kahvaan. Koska emme vietä joulua omassa kodissamme tai edes Tampereella, ostimme ja koristelimme kuusenkin jo joulukuun alkupäivinä. No, kuusikaupassa myyjä kysyi, saisiko antaa lapsillemme suklaakalenterit. Suostuin toki, kiva yllätys lapsille. Päiväkodista lapset toivat vielä mukanaan Partion lahjoittamat kuvakalenterit. Se ja suklaakalenteri niitattiin myös sinitarralla kaapin oveen. Jokaisella kolmella lapsellamme on siis neljä kalenteria. Ensi jouluna ei ole. Ensi vuonna muuten lähetän joulukortitkin ajoissa. Joo joo.

Jouluvalmisteluita

Olen ehtinyt tekemään jouluvalmisteluita jo ihan kiitettävästi. Itseasiassa paljon enemmän kuin monena edellisenä vuotena tähän aikaan. Johtunee siitä, etten ole raskaana ja vietä montaa tuntia päivässä vessanpönttöä tervehtien. Talossa ei myöskään ole pientä vauvaa, joten olen tietoinen siitä, että joulu on tulossa. Olen huomattavasti enemmän hereillä ja henkisesti läsnä kuin moneen vuoteen. Nii'in, ei kai sitä voi herätä jos ei välillä nuku. No, nyt on nukuttu ja koulu huolehtii henkisestä vireydestä. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin ja elämä on mallillaan. Kaikenlaista on tullut väkerrettyä ja väkerretään lisää. Niistä kuitenkin lisää tuonnempana, kunhan saan synkronoitua kameran, aivot ja tietokoneen.

Pipokausi

Käsityömessuillakin tuli piipahdettua ja tarinoita ostoksia siitä tipahtelee muutamaankin otteeseen. Mutta ensimmäisenä esittelen rosee-laitteen. Mitään ennakko-odotuksia tai innostuksia ei tätä laitetta  kohtaan ollut, kunhan näin ja nappasin mukaan. Mutta tämähän on kaikkien pikkuprinsessojen äitien must-laite. Laitteella väkerretyillä kukkasillahan koristelee vaikka mitä. Nämä ruusukkeet on tehty kiepsauttamalla ensin muutama kierros vaaleanpunaista huopanen-lankaa jonka päälle on sitten kiepsautettu pienemmälle kehälle heijastinlankaa. Varsinaiset söpöstelyheijastimet.

Poikalasta en lähtenyt koristelemaan kukkasin, vaan hän sai nalleheijastimen. Koko pipo valmistui iltapuhteiksi, kun oli tarvetta vähän tuhdimmalle päänlämmikkeelle. Vuori on paksua fleeceä ja pääliosa Eurokankaasta ostettua neulosta.

Hävettää oikein...

... esitellä näin luokattomia kuvia, mutta näillä mennään. Kun en jaksa uusiakaan yrittää ja noi mallitkin on nyt tota luokkaa, mitä tuo ykskin mörökölli tossa. Pöh! Trikoita kävin taas hamstrailemassa, kun törmäsin tuohon ihanaan traktori-joustofroteeseen. Puserosta tuli tosi kiva, mitä nyt helman työstän huomenna uusiksi. Repsottaa oudosti. Noi likkojen tunikat on myös jotain vahvempaa neulosta. Niissäkin on pieniä valuvikoja, mutta jos nyt en niitä mainosta, niin eipä ne noista kuvista kovinkaan näy. Juu juu, hyviä ovat.

Normaalit touhut ja tohinat on menossa täällä ja kyllä noita ompeluksiakin syntyy, mutta se on tämä blogin päivittäminen, mikä tällä hetkellä vähän tökkii. Ei blogin pito sinällään, mutta kun vietän koulun takia päivisin niin paljon aikaa koneen ääressä, ettei oikein illalla enää huvita. Tilanne korjautuu kyllä jossain vaiheessa, mutta nyt päivityksiä tipahtelee harvakseltaan.

Mukavaa alkanutta marraskuuta kaikille älkääkä aloittako joulustressiä ihan vielä. Ehtii kyllä myöhemminkin.

Perheenlisäys

Kuvissa seikkailee kymmenenvuotias nelivarvas-poika Eemeli, joka liittyi perheeseemme kaksi päivää sitten. Se opettelee nyt elämään meillä ja me pikkuhiljaa totuttelemme konnamaiseen menoon. Se on yllättävän nopea ja touhukas, mutta salakavalan hiljainen. Suhinaa ja kolinaa vain kuuluu välillä nurkista. Se on mukavaa. Mutta varovainen saa olla. Kun meno talossamme on kovin villiä, Eemeli on turvassa terraariossaan. Siellä se ei tosin halua olla kun on meno päällä, mutta kun on vaisumpi olo, on kiva kölliä lämmitetyssä nurkkauksessa lampun alla.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Syksyä

Pimeys muistuttaa aina heijastimien tärkeydestä. Lapset käyttävät aina pimeän tultua heijastinliivejä, ja kyllä ne ovat oivalliset välineet. Kyllä meillä aikuisillakin heijastinliivit on, mutta turhamaisuudessani en juuri koskaan sitä päälleni pue, edes lenkkipuvun päälle. Eilen näin yhden naisen päällä mustan heijastinliivin ja totesin, että sellaisen minäkin kehtaisin laittaa lenkkipuvun päälle. Mistäköhän vain löytäisin... Huovutettuja heijastimia ollaan tehty jos jonkinmoisia, tuossa nyt yksi linssin eteen päätynyt kappale.


Lapset ovat syyslomalla ja veimme heidät moikkaamaan titi-nalleja. Vaikka itselläni titinallet ja titinalle-musiikki kuuluvat inhokkilistani kärkipäähän, oli talo varsin mukava paikka. Siellä oli rauhallista ja mukavaa puuhaa lapsille, eikä touhu saanut lapsia hypettämään sokerihumalan lailla toisin kuin toinen inhokkini Hoplopp. Kaikkeen sitä päänsä pistääkin lasten takia...

Vai ei halpaa

Usein ihmiset ihmettelevät, miten viitsin tehdä itse lapsilleni vaatteita, kun ei se ole edes halpaa. No joo, ovathan kankaat kalliita, mutta eivät välttämättä aina. Itse käytän materiaaleina usein kirpputoreilta löytämiäni kankaita ja vaatteita. Ja uudet kankaat haen Triteksistä, missä myydään hieman valuviallisia trikoita ja pakanjämiä. Viime reisulla hain kahtaa eri joustofroteeta, kahtaa eri trikoota ja puoli metriä fuksian väristä resoria. Hintaa tuli yhteensä kaksikymmentäviisi euroa. Joitakin tuotoksia olenkin jo esitellyt ja tässä tulee lisää. Eli kaiken kaikkiaan olen tehnyt jo molemmille tytöille trikoot, pienemmälle hameen ja puseron, isommalle pitkähihaisen tunikan ja Pallerolle housut ja lakin (mistä kuva myöhemmin kun lähti se päässä päiväkotiin). Ja kankaita on vielä jäljelläkin. Kallistako? No, ei taatusti!

Koulukiireitä on ollut melkolailla, mutta jotain valmistakin on välillä syntynyt. Kukkafroteesta tuli keskimmäiselle hame ja paita Käsityölehden kaavoilla. Paidassa on kiva leveä resori, josta vielä kaksinkerroin käännettynä syntyi taskut. Tyttö on hameihmisiä kertakaikkiaan, joten olen iloinen, että tämä kelpasi. Päästiin hellemekoista siirryttyä vähän syksyisempään hameasusteeseen.

Itselle kudoin illalla telkkaria katsellessa itselleni ihan peruspipon langasta mitä löysin Koskikeskuksen lankakaupasta. Ihanan pehmoista ja lämpimän syksyiset värit. Oli muuten eka kutomani pipo, joten siihen nähden ihan hyvä. Tulee käyttöön kunhan päättelen nuo roikkuvat langanpätkät.

Osuin kahvihyllylle juuri kun näitä ihanuuksia purettiin laatikosta, joten mukaanhan se lähti. Enhän mä nyt yleensä, mutta kun näitä saa vain rajallisen ajan ja se on niin ihana ja melkein tarvittiinkin tällainen, eikä se nyt niin paljoa maksanutkaan...

Kirjastosta hain ison kasan lasten kirjoja ja niitä dekkareita, joista aina lupaan pitää taukoa. Yhden valinnan tein kirjastossakin ihan ulkonäön perusteella. Kreetta Onkelin kolumneja sisältävä "Luulotieteen kandidaatti" on hauskalla nimellä varustettu pieni ja kaunis kirja. Odotan mielenkiinnolla lähempää tuttavuutta.

Trikookaupassa kävin ihastelemassa uusia kankaita, ja muutama pala tarttui mukaankin.

Ja suureksi yllätyksekseni siellä oli myös (jousto)froteita kahdella eri kuviolla. Rohmusin heti parhaat palat päältä. Noistahan syntyy vaikka mitä ihanuuksia, kun vaan saisi aikaiseksi tehdä.

Kirpputori oli kiinni, mitä en kotoa lähtiessä muistanut, joten kirpparilöytöjen tilalla esittelen kuinka taitava kaappien avaaja Pallero jo on ja kuinka hän on jo niin pitkäkin, että yltää ihan leipähyllylle saakka. Nero!

Navetan ylisiltä

Syksyn alku on ollut kiiruista aikaa. Sellaista ihanan kiiruista. Lapset menivät päiväkotiin ja esikoinen eskariin ja minä jatkan kesken jääneitä yliopisto-opintojani. Lasten hoitorumba on alkanut, jos nyt ei ihan ongelmattomasti, niin sangen hyvin kuitenkin. Olen tyytyväinen. Oman lapsi/kotiäitirumbani jälkeen uskon olevani tällä hetkellä Tampereen Yliopiston eniten motivoituneiden opiskelijoiden Top 10 -listalla. Pidän opinahjostani siis kovin. En edes vielä suostu pelkäämään elämää valmistumisen jälkeen, työllistyminen kun tulee varmasti aikanaan olemaan ihan eri lukunsa.

Veljeni perheineen muutti. Ostivat vanhan talon, jonka pihapiiriin kuului vanha navetta. Sieltä navetan ylisiltä sain mukaani nämä hienot juuttisäkit. Joku on pitänyt niitä joskus suuressa arvossa. Ne ovat hyvin pidettyjä ja huolella paikattuja. Ja minä saan niillä nätisti tuijani suojaan kevätauringolta sitten joskus. Ensin on selvittävä talvesta.

Jumppaa ja juhlaa

Eskarista tuli pyyntö viedä lapselle jumppavaatteet ja pyyhe. Kun siellä tuntuvat muutenkin jo olevan usein vaatteet hujan hajan, eikä esikko oikein osaa vielä pitää tavaroistaan huolta. Ja kun välillä mies vie ja tuo, eikä tuo ole yhtään hajulla, mitkä vaatteet pitäisi tuoda kotiin ja mitkä jättää sinne. Niin päätin tehdä erillisen pussukan jumppavermeille. Pussi on ihan simppeli, mutta tunnistettava ja toimiva. Tällaisia töitä varten on aina kiva tutustua ompelukoneeseenkin vähän paremmin ja etsiskellä uusia kivoja tikkejä. Tuosta tikistä kyllä tulee oikeastikin mieleen tikit, siis ne haavaan laitettavat.

Niin ja tää pieni Pallero saavutti eilen virallisen uhmaiän eli 2 vuotta.

Tadaa!!!

kuus vee

Esikoinen täyttää tulevana sunnuntaina kuusi vuotta, mutta koska mies on reissussa, juhlistamme tärkeää päivää vähän myöhemmin. Koska haluan kuitenkin jotenkin ilahduttaa pientä, eikun isoa, oikeanakin päivänä, ompelin tytölle uuden mekon, minkä annan juhlapäivän aamuna sänkyyn aamiaisen kera.
Lisäksi tuunailin tämän kirpputorilta löytyneen vanhan plyysihameen. Siinä oli alunperin rinnuksilla perinteinen kiiltävä rusetti, jonka napsaisin pois, ja aplikoin ja kirjoin tilalle tämän hienon linnun. Mutta kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Eli lintu on törkeästi rohmuttu täältä. Kiitos ja anteeksi.