Kuvissa seikkailee kymmenenvuotias nelivarvas-poika Eemeli, joka liittyi perheeseemme kaksi päivää sitten. Se opettelee nyt elämään meillä ja me pikkuhiljaa totuttelemme konnamaiseen menoon. Se on yllättävän nopea ja touhukas, mutta salakavalan hiljainen. Suhinaa ja kolinaa vain kuuluu välillä nurkista. Se on mukavaa. Mutta varovainen saa olla. Kun meno talossamme on kovin villiä, Eemeli on turvassa terraariossaan. Siellä se ei tosin halua olla kun on meno päällä, mutta kun on vaisumpi olo, on kiva kölliä lämmitetyssä nurkkauksessa lampun alla.Hauskaa viikonloppua kaikille!
2 kommenttia:
No voi hyvänen aika sentään, kun on suloinen otus! Meillähän on myös yksi konnalainen, tosin on punakorvakonna eli uiskentelee akvaariossa. Eläinten kuuluisi tietysti elää vapaana luonnossa, mutta kun tuollaisen on saanut, siitä täytyy pitää mahdollisimman hyvää huolta.
Tuo edellinen heijastinjuttusi oli muuten taas muistutus siitä, miten jotkut vain ovat peijakkaan pimeitä.
Aika kiva :)
Lähetä kommentti