lauantai 25. syyskuuta 2010

128cm




Esikoinen aloitti koulutien ja siirtyi samalla vaatekokoon 128cm. Jos on vähänkään retrohenkinen tai vaan pitää näteistä kuoseista ja kirkkaista väreistä, on teinimallistoon siirtyminen aika shokki. Asiaa on puitu Villa Kianassakin, mutta sanonpa silti omankin mielipiteeni: Voi kökkö! Mustaa, mustaa, mustaa ja harmaata. Naisten naamoja joka paidassa ja typeriä tekstejä. No lievennän nyt vähän, ettei kukaan loukkaannu. Ei vaatteissa sinällään nyt niin kovasti ole vikaa, minäkin voisin pukea monia niistä ylleni. Mutta lapselleni pukisin mielelläni vähän jotain raikkaampaa. Eiköhän se kapinavaihe mustine vaatteineen ja kajaaleineen tule meillekin, joten mielelläni käyttäisin värejä, vielä kun sanaani vaateasioissa kuunnellaan. Aikani vaatekaupoissa kierreltyäni, päätin matkata kangaskauppaan. Nuo kaksi tunikaa valmistuivat Nanson trikoista ja yksinkertaisilla Ottobren kaavoilla. Alempi on muokattu yöpuvun kaavasta.  Ekaluokkalaiset tytöt muuten selvästi jättävät pinkkivaiheen taakseen, ja nyt on sininen in! Ajattelisin, että legginsit/tunika -yhdistelmä toimisi koululaisella kivasti, ja malttaisi sen ulkopuvunkin laittaa siihen päälle. Ulkovaatteet, erityisesti ulkohousut, tuntuvat olevan koulussa vähän arka aihe, mutta kyllä meidän kanta on, että sellaiset laitetaan. Ja onneksi on muitakin perheitä, jotka eivät tässä asiassa taivu.



Ihan pakko esitellä vielä yksi löytö kesältä. Luulin, että mummulan vintti on jo koluttu moneen kertaan ja kaiken minkä saa luvalla ottaa, olen jo vienyt. Mutta höh, siellä vielä roikkui henkarissa tämä hauska keltainen mustapilkullinen hame. Se on mummun itsensä ostama, mutta ei ole kuulemma paljoa käyttänyt. Ja sen kyllä huomaa. Niskassa lukee Naisten Pukutehdas, Finland. Hame oli minulla viimeksi päällä tyttären kaverisynttäreillä, ja olin kyllä varsin pirtsakka emäntä.