Koulukiireitä on ollut melkolailla, mutta jotain valmistakin on välillä syntynyt. Kukkafroteesta tuli keskimmäiselle hame ja paita Käsityölehden kaavoilla. Paidassa on kiva leveä resori, josta vielä kaksinkerroin käännettynä syntyi taskut. Tyttö on hameihmisiä kertakaikkiaan, joten olen iloinen, että tämä kelpasi. Päästiin hellemekoista siirryttyä vähän syksyisempään hameasusteeseen.

Itselle kudoin illalla telkkaria katsellessa itselleni ihan peruspipon langasta mitä löysin Koskikeskuksen lankakaupasta. Ihanan pehmoista ja lämpimän syksyiset värit. Oli muuten eka kutomani pipo, joten siihen nähden ihan hyvä. Tulee käyttöön kunhan päättelen nuo roikkuvat langanpätkät.

Osuin kahvihyllylle juuri kun näitä ihanuuksia purettiin laatikosta, joten mukaanhan se lähti. Enhän mä nyt yleensä, mutta kun näitä saa vain rajallisen ajan ja se on niin ihana ja melkein tarvittiinkin tällainen, eikä se nyt niin paljoa maksanutkaan...

Kirjastosta hain ison kasan lasten kirjoja ja niitä dekkareita, joista aina lupaan pitää taukoa. Yhden valinnan tein kirjastossakin ihan ulkonäön perusteella. Kreetta Onkelin kolumneja sisältävä "Luulotieteen kandidaatti" on hauskalla nimellä varustettu pieni ja kaunis kirja. Odotan mielenkiinnolla lähempää tuttavuutta.

Trikookaupassa kävin ihastelemassa uusia kankaita, ja muutama pala tarttui mukaankin.

Ja suureksi yllätyksekseni siellä oli myös (jousto)froteita kahdella eri kuviolla. Rohmusin heti parhaat palat päältä. Noistahan syntyy vaikka mitä ihanuuksia, kun vaan saisi aikaiseksi tehdä.

Kirpputori oli kiinni, mitä en kotoa lähtiessä muistanut, joten kirpparilöytöjen tilalla esittelen kuinka taitava kaappien avaaja Pallero jo on ja kuinka hän on jo niin pitkäkin, että yltää ihan leipähyllylle saakka. Nero!

Navetan ylisiltä

Syksyn alku on ollut kiiruista aikaa. Sellaista ihanan kiiruista. Lapset menivät päiväkotiin ja esikoinen eskariin ja minä jatkan kesken jääneitä yliopisto-opintojani. Lasten hoitorumba on alkanut, jos nyt ei ihan ongelmattomasti, niin sangen hyvin kuitenkin. Olen tyytyväinen. Oman lapsi/kotiäitirumbani jälkeen uskon olevani tällä hetkellä Tampereen Yliopiston eniten motivoituneiden opiskelijoiden Top 10 -listalla. Pidän opinahjostani siis kovin. En edes vielä suostu pelkäämään elämää valmistumisen jälkeen, työllistyminen kun tulee varmasti aikanaan olemaan ihan eri lukunsa.

Veljeni perheineen muutti. Ostivat vanhan talon, jonka pihapiiriin kuului vanha navetta. Sieltä navetan ylisiltä sain mukaani nämä hienot juuttisäkit. Joku on pitänyt niitä joskus suuressa arvossa. Ne ovat hyvin pidettyjä ja huolella paikattuja. Ja minä saan niillä nätisti tuijani suojaan kevätauringolta sitten joskus. Ensin on selvittävä talvesta.