Piipahtamassa

En ole ehtinyt/jaksanut päivittää aikoihin. Enpä ole jaksanut oikein muidenkaan blogeja lukea. Koulun myötä on tullut overdose tietokonetta. Muuta selitystä ei ole. Ompelukone on kuitenkin jo nostettu pöydälle ja kankaita ostettu. Kenties jossain välissä saan jotain esitettävääkin.

Koulun vähän höllättyä, kävin blogikierroksella, ja bongasin ihanaisen arvonnan, johon tässä linkki: Ruttu-nutun arvonta 

Vihdoin! Marian ateljeesta nappasin kaaauuaan aikaa sitten huippuvinkin, miten tehdä paitapuserosta pienelle mekko. Tämä on yhden sukulaisen kaapista meille jahkautunut paitapusero, joka sekin on ollut kaapissa jo kotvasen aikaa. Jälleen kerran toimeen ryhtyminen oli se vaikein ja hitain osio koko prosessissa. 

Ja, totta puhuen oli kyllä viimeiset hetket käsillä toteuttaa tämä mekko. Alkuperäinen ajatus oli tehdä mekko esikolle, mutta eihän tuollaisesta paidasta irtoakaan kangasta ihan niin paljon kuin päässäni kuvittelin. Valmis mekko siirtyi siis oitis pienimmälle hame-ihmiselle, eikä se hällekään mitenkään suuri ole. Pikemminkin kokoa tunika.

Perään vielä muutama akvaariokuva talvilomalta.

Pallerolle

valmistui muutamat peruspökät ja tuommoinen yöpuku. Pojan mielestä on hurjan kivaa, kun sormea liu'uttaa pukua pitkin samalla kun lukee "unikekounikekounikeko". 

 

 

Keskimmäinen täytti neljä vuotta. Nyt olisi varmaan aika päivitellä sitä, kuinka aika kuluu, mutta enpä taida. Kivampi sitä ajan kulumista on kuitenkin seurata lapsista kuin omista uurteista ja vuosirenkaista. Joista muuten olen viimeksi yrittänyt päästä eroon lauantaina, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa xyclingissa. Olen pitänyt sisäpyöräilyä vähän hölmönä hommana, mutta suotta. Kivaa oli ja hiki irtosi,

Talvi

Joululoma oli niin ihana ettei tosikaan. Nautin lasten kanssa olemisesta ja touhuamisesta. Arki alkoi  kuitenkin maanantaina, ja tiistaina eskarilainen olikin sitten jo kipeä ja lapset jäivät kotiin. Viikko on siis ollut sangen repaleinen ja toisaalta pitäisi vielä jatkaa tai jaksaa kotiäitinä, mutta pää täyttyy taas kouluasioista. Kroppa ei tykkää tästä stressailusta sitten yhtään. Minuun iski tällä viikolla varsinainen unitauti. Nukun yöt hyvin ja pitkään, torkun päivisin ja kuitenkin menen illalla aikaisin nukkumaan. Nyt pitäisi ensin selvittää, mikä ajatus tuolla pään sisällä aiheuttaa tämän levottoman stressin ennenkuin asialle voi tehdän jotain. Pöhköä. Maisemat ulkona ovat kuitenkin olleet aivan uskomattoman kauniita. Upeaa totta tosiaan. Ja pihaa ympäröivät aroniamarjapensaat ja pihatien pihlajat saavat taajaan vieraita. Tilhet tulevat isoissa parvissa ja kujertavat kauniisti. Kivaa.

Rauhallista Joulua kaikille!

Olen ollut Joulun suhteen itse rauhallisuus. Eilen illalla yöllä totesin, että pieni kiire ja panikointi olisi ollut kyllä jopa paikallaan. Puikot kilkattivat, sokerikuorrute pursui, nonparellit ropisivat ja lahjapaperi kahisi. Pitkälle yöhön. Mutta valmista tuli. Ja joulutunnelma on ihan kohdillaan. Odotan innolla reissua Poriin ja yhteistä aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa.

Yksi sukulaistyttö saa huovutetuista palloista ja kultaisista puuhelmistä tehdyn kaulakorun.

Veljenvaimo saa pipon ja äitini baskerin Novitan Purosta. Mummuni saa baskerin ihanan pehmeästä lilasta alpaca-langasta ja veljeni mustat villasukat 7 veljestä -langasta. 

 

Saimme mieheni kanssa brilliantin idean tehdä pikkumökkejä piparitaikinasta. Idea vain syntyi niin myöhään, että hosuimme nekin valmiiksi eilen illalla myöhään. Mieheni teki arkkitehtipiirustukset, joiden mukaan suunnitelma toteutettiin. Kuvan piparimökit ovat siis noin 10-20 sentin kokoisia, eli oikeastikin ihan pikkuruisia. Pihamaalta löytyy kuusia, tatteja ja autoja. Onpa yhden katolle tehnyt lentokonekin pakkolaskun.

TODELLA IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!

♥PEANUT ♥

 

Kalenterisatoa

Oliko se nyt lokakuussa vai marraskuussa kun teimme visiitin titinalle-taloon, ja saimme kotiin viemisiksi kuvakalenterit. Ne kaivettiin tietysti marraskuun viimeisenä päivänä kaapin sisältä kaapin oveen. Joulusukat ovat omaa tuotantoa tältä vuodelta ja ne ripustettiin nappi/lenksu -yhdistelmän avulla kaapin oven kahvaan. Koska emme vietä joulua omassa kodissamme tai edes Tampereella, ostimme ja koristelimme kuusenkin jo joulukuun alkupäivinä. No, kuusikaupassa myyjä kysyi, saisiko antaa lapsillemme suklaakalenterit. Suostuin toki, kiva yllätys lapsille. Päiväkodista lapset toivat vielä mukanaan Partion lahjoittamat kuvakalenterit. Se ja suklaakalenteri niitattiin myös sinitarralla kaapin oveen. Jokaisella kolmella lapsellamme on siis neljä kalenteria. Ensi jouluna ei ole. Ensi vuonna muuten lähetän joulukortitkin ajoissa. Joo joo.

Jouluvalmisteluita

Olen ehtinyt tekemään jouluvalmisteluita jo ihan kiitettävästi. Itseasiassa paljon enemmän kuin monena edellisenä vuotena tähän aikaan. Johtunee siitä, etten ole raskaana ja vietä montaa tuntia päivässä vessanpönttöä tervehtien. Talossa ei myöskään ole pientä vauvaa, joten olen tietoinen siitä, että joulu on tulossa. Olen huomattavasti enemmän hereillä ja henkisesti läsnä kuin moneen vuoteen. Nii'in, ei kai sitä voi herätä jos ei välillä nuku. No, nyt on nukuttu ja koulu huolehtii henkisestä vireydestä. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin ja elämä on mallillaan. Kaikenlaista on tullut väkerrettyä ja väkerretään lisää. Niistä kuitenkin lisää tuonnempana, kunhan saan synkronoitua kameran, aivot ja tietokoneen.