Näperrystä

Fimo muovailumassasta on tehty ötököitä ja nappeja. Niillä ei ole vielä kotia, ainoastaan lisko on päässyt koristamaan bonsaipuun ruukkua. Muiden kotiustus ei ota tuulta alleen. Myöhemmin sitten.

Herneenversojakin on idätetty. Vähän puolivahingossa kylläkin. Laitoin sen kummempia miettimättä laskiaisaattona kilon pussin herneitä likoamaan. Laskiaisena laskiskelin, ettei meillä kukaan niin paljon hernekeittoa syö. Eikä pakastinkaan vedä niin paljon. Nyt meillä on sitten monta ruukullista herneenversoja :) Onneksi niille riittää kysyntää, maistuvat myös konnapojille.

Housuviikot

Palleron housutilanne on jo pitkään ollut ankea: pieniä, kuluneita ja ikitahroilla varustettuja pöksyjä aamusti jalkaan. Kerrassaan makeita longjohneja tuli ommeltua talvella, mutta eihän tollanen tosimies voi pelkillä kalsareilla vetää (vaikka olis kuinka hienot). Viikon aikana olen siis surautellut housut jos toisetkin. Perustrikoo/frotee/plyysilinjalla on menty, en siis ole viitsinyt kaivaa kameraa niiden takia. Harmaat pääsivät kuitenkin ottamaan aurinkoa tuolin selkänojalle ihan vaan hauskojen raitaresorien vuoksi. Sekä joustofrotee että resori on haettu triteksistä. 

Ajattelin, että samoilla systeemeillä syntyisi myös hauskoja shortseja kesäksi. 

Iltapuhteeksi syntyi myös uusi kauluri. Siitä tuli ihan passeli ja nätti, mutta novitan tempo -langalla kuitenkin niin lämmin, että omistaja sanoi pitävänsä sitä sitten ensi talvena. No, en sitten jaksanut päätellä ja kerätkin roikkuvat vielä mukana :)

Hyvää viikonloppua!

Puuhanurkka

Lapsille on kehitetty omaa paikkaa piirrellä ja askarrella ja siinä se nyt on. Paikkaa ja huonekaluja on vaihdeltu ja uusia ideoita on otettu käyttöön. Mutta tällaisessa muodossaan se on nyt ollut niin pitkään, että  vaikuttaa jo suhteellisen pysyvältä systeemiltä. 

Palkittu

Voitin ensimmäisen kerran blogiarvonnassa!!! Ja voin kertoa, että olen osallistunut jo sangen moniin. Voitin siis ihanan ja monipuolisen Ennenvanha -sivuston arvonnassa Kirjo ja ompele tyylikästä -kirjan (Clare Youngs).

Kirja on todella viehättävä ja kuvat kauniita. Ohjeiden käyttökelpoisuutta jokainen testatkoon tahollaan, mutta kyllä tämä minua ainakin inspiroi. Ja kirjontaa aiemmin harrastamattomalle (siis minulle) ohjeet vaikuttavat kivan simppeleiltä ja erilaiset pistot opastetaan sekä kuvin että sanoin. 

Kiitos Annu ja Liinu ♥

Yöpukupussi

Oikea termi olisi varmaankin pyjamapussi, mutta ei meillä käytetä pyjamia, vaan ihan vaan yöpukuja :) Lapsilla on ollut tapana tulla aina alakertaan pukemaan (räyh) ja sitten yökkärit heitetään portaille hujan hajan (tuplaräyh). Oli meillä joskus joku Ikean sammakko, missä säilytettiin yöpukuja, mutta sekin lojui ketarat ojollaan siinä portaalla. 

Tämän pussin kaikki materiaalit on kierrätettyjä, marimekko, vuorikangas ja vetoketju kirpparilta ja nappi omasta vanhasta villatakista. Nappikiinnitys on kätsy, kun pussin saa nyt mukavasti roikkumaan portaiden juurelle. Ja imaisee sisäänsä just sopivasti kolmen lapsen yöpuvut.

Konnankoukkuja

Meille pelastettiin yksi koditon konnapoju edellisen omistajansa menehdyttyä. Konnuus tuli meille monen mutkan kautta, enkä ollut alunperin ihan varma haluanko edes toista konnaa. Kyseessä on nelivarvasuros, jonka iästä ei ole tarkkaa tietoa. Veikkaisin 20–30 vuotta, perustuen lähinnä netin konnatietoon ja tietysti olen vertaillut meidän toiseen konnaan, jonka ikä siis on tiedossa noin ungefääristi. 

Konnuus on tosi liikkuvainen ja omistaa mahtavan ruokahalun. On kuitenkin selvästi vielä aran oloinen vieraiden ihmisten kanssa, mutta eiköhän tuokin meidän perheen menoon totu. Kuten kuvista näkyy, on konnan nokka päästetty harmillisen pitkäksi, ja se vaatii vielä viilailua. Antaa herran kuitenkin ensin kotiutua rauhassa; viilauksella ei ole kiirettä, koska papukaijannokka ei vielä haittaa syömistä. 

Jonkin verran erityistoimia uusi konna vaati, koska herrojen yhteiselo ei oikein ota sujuakseen. Konnathan eivät siis ole varsinaisia laumaeläimiä, eivätkä kaipaa lajitoveria, mutta nämä pojat nahistelevat jopa avoimella areenalla lattialla, mikä kuulemma on harvinaisempaa. Portaiden alle on rajannut konnille aitauksen, joka on jaettu kahtia ohuella verkolla. Toivon, että tämä järjestely saa eläimet edes sietämään toisiaan.  

Pussukka

Sain viikonloppuna olla itsekseni, joten olen siivoillut (kuinkas muutenkaan), mööbeliseerannut, kirppistellyt, lukenut blogeja ja ommellut. Ja päivitänpäs vähän tätäkin saittia. 

Tyttöjen Sylvanian family hahmot ovat odotelleet kivaa paikkaa levähtää leikkien välillä jo joulusta saakka. Tänään valmistui ihana pikku pussukka, joka sopii tarkoitukseen kuin nakutettu. No, ainakin siihen asti, että tytöt ostavat uusia hahmoja. Uusille perheenjäsenille ei oikein tahdo tila enää riittää. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului vetoketju, mutta oikeanvärisen ja -pituisen ketjun puuttuessa, vaihdoin kiinnitykseksi läpän ja napin. Ja lopputulos on varmasti somempi.

Nappasinpa samalla kuvan tyttöjen huoneen väriläikästä. Matto on valmistunut jo yli vuosi sitten, mutta ei ole tainnut kamerani vierailla ennen yläkerrassa :) Maton pohjana on ihan tavallinen liukuestematto, jonka reikiin olen sitten solminut rullautuneita trikookangaspötköjä. Matosta saisi vielä vähän pidemmänkin, siis mikäli olisi oikean värisiä kankaanjämiä.