Koulutie

Kun tämä tyttö aloitti koulutiensä syksyllä, minä saattelin hänet koulun ovelle. Halattiin, pussattiin ja toivotettiin hyvät päivät. Siellä meitä oli salaa silmäkulmiaan pyyhkiviä äitejä (ja isiä) monta. Kokeneemmat tiesivät kertoa, että pian koittaa aika kun ei saa enää saattaa. Että nauti nyt.

Koittikin se aika. Siis monelle muulle perheelle, vaan ei meille. Saattelen aamuisin kouluun, joskus ovelle saakka, toisinaan käännyn kannoiltani mäen alta. Pusut ja halit ja toivotukset. Molemmilta. Koska opiskelen, on minulla tähän aikaa, tai ainakin voin sen ajan jostain nipistää. Se on luksusta se! Mutta tuo nautinto on välillä vähän kinkkisempi juttu. Pikku kävely aamulla koululle ja takaisin tekee hyvää, matkaa kertyy ehkä reilun kilometrin verran ja lapsi jää hyvillä mielin kouluun. Se on hyvä. Ajatuskin yksin kävelystä nostaa vedet tytön silmiin. 

Olen varovaisesti yrittänyt jutella yksin tai kaverin kanssa kävelystä. Ajattelin, että josko tuosta äidin saattelusta vielä kiusataan (tätä en tietenkään lapselle sanonut). Asia mietityttää minua nykyään usein. Että voinko omanapaisesti nauttia lapsen saattamisesta, sen tuomasta virkeydestä ja hyvästä mielestä. Pitäisikö minun karaista lapseni niin tylyltä kuin se kuulostaakin? Vai opettaako Siperia?

Juhlat alkakoon!

Meillä juhlitaan lasten synttäreitä aina pitkään ja hartaasti. Kun esikoinen täytti yksi vuotta, kaikki sukulaiset tulivat kutsuttuina juhlimaan. Sen jälkeen onkin ollut aina melkoista aikatauluttamista ja nykyään en enää edes yritä järjestää varsinaisia juhlia. Kukin tulkoon kun ehti. Pääasia että tulevat.

Keskimmäisen viisivuotissyntymäpäivien juhlinta alkoi viime viikonloppuna ja teemaksi toivottiin kilpikonnaa. Hmmm... Pisti miettimään. Varsinkin kun sankari itse on kananmuna-alleginen ja kananmunattomat keksit menettävät muotonsa uunissa, joten kilpikonnakeksejä ei kannattanut edes harkita. Eli näin sitten edettiin.

Aamusta päivä alkaa

Aamupalani on usein melko kausittaista. Syön samaa aamupalaa päivästä toiseen, kunnes saturaatio täyttyy ja vaihdan toiseen. Smoothie-kauteni kesti koko kesän, sitä seurasi lyhyt näkkärikausi ja näin talvella maistuu taas puuro. Heittelen lautaselle hiutaleita ja leseitä mututuntumalla, sekaan rippunen suolaa ja pari desiä vettä. Pieni sekoitus ja mikroon kolmeksi minuutiksi. Puuron nautin itsetehdyn puolukkahillon, maidon ja sanomalehden kera. Nam. Sanomalehden luku jatkuu vielä kahvia nautiskellen. 

Kahvia olen juonut vasta  viitisen vuotta, sitä ennen olin vannoutunut teen juoja. Toinen lapseni oli tuolloin hiljattain syntynyt ja elämääni kuului kosolti valvomista ja unettomuutta. Kahvista tuli uusi ystäväni kun tajusin, että sen avulla pysyy hereillä ja virkeämpänä päiväsaikaan. Viis veisasin pahasta mausta ja huonosta maineesta. Kofeiinia sen olla piti. No, jutut kahvin koukattavuudesta pitivät todellakin paikkaansa ja ryystän kahvia edelleen päivittäin. Mutta teetä ja teenjuojia arvostan edelleen enemmän, siinä vain on sitä jotain.

Teen parhaillaan gradua, ja koska paikallaan istumisesta tulee vilu, tein itselleni Novitan puro -langasta käsiin ihanat ja mukavat lämmittimet. Samanlaiset olen luvannut myös äidilleni ja esikoiselleni.

Mullausta

Järkkäilen eli mullaan kotiani tasaiseen tahtiin. Syksyn järkkäilyn lopputulos näytti kuitenkin kumman tutulta. Hei, täähän on ollu tässä ennenkin ja tuohan oli tuossa sillon kun me muutettiin tänne. Pienessä asunnossa muutosten määrä on ilmeisen rajattu, tai sitten mielikuvitukseni pikkuhiljaa ehtyy. Siitäköhän johtuu tämä kaipuu muuttaa. Ihan vaan vaihtaa maisemaa. Mutta ei me oikeasti nyt muuteta, mullataan vaan vähän. 

Onneksi sentään joskus saa vaihtaa vähän huonekaluja. Löysin kesällä halvalla puisen sohvan, joka nyt on muokkautumassa vähän lokoisammaksi sohvaksi, viemällä puukannen varastoon ja saksimalla yhden patjan siihen pehmukkeeksi. Projekti on vielä kesken, koska yksi patja ei näemmä riitä, ja toinen on vielä hakusessa. Matkalla varastoon sohvan kansilevy päätyi väliaikaiseksi liukumäeksi olohuoneeseen, missä siitä viilettivät ensin pikkuautot ja vähän myöhemmin tenavat itse.

Myssy

Olen jo pitkään säilytellyt kirjanmerkeissäni Jatan MarioMyssyohjetta ja nyt se pääsi vihdoin käyttöön. Ohje oli juuri niin ihana, kuin oletinkin ja myssystä tuli mieluinen. Langan virkaa toimitti Novita Tempo ja kudoin aika tiukkaa, jotta pärjään myssyllä vähän kylmemmälläkin säällä. Koriste pipoon syntyi virkaten jämistä ja omasta päästä.

Kuvat ovat ihan kökköjä, itsensä kuvaaminen on h-a-n-k-a-l-a-a! En edes jaksanut raahautua ulos, ja piskuinen ikkunavalo on sangen riittämätön. Ja mun mielestä malli oli tosi huono, eikä osannut poseerata alkuunkaan. En käytä toiste!!!

Mekkotehtaassa on arvonta

Käykäähän osallistumassa. Erityisesti pienten tyttöjen äidit ;)

Mekkotehdas

Aikatauluja

Esikoinen teki jokaiselle syyslomapäivälle suunnitelman. Kiposta arvottiin joka aamu jääkaapin oveen uusi lappu. Oli Hoploppia, Herra Hakkaraisen taloa ja kaikkea muuta touhua, mutta mukaan mahtui myös siivousta ja lepoa. Järkityttö. Vietimme syysloman kotona, ja saimme järjestettyä miehen kanssa hyvin aikaa, joten melkolailla koko aikataulu tuli toteutettu. Ja silti tuntui, että loma oli rauhallinen ja kiireetön. Porukkaa kaatui kyllä nuhan kellistämänä välillä sänkyynkin, mutta isommilta sairasteluilta onneksi vältyttiin.

Maanantaina palattiin osittaiseen arkeen. Pienin kuumeili viikonloppuna, joten päiväkotiin ei vielä ollut asiaa. Mutta esikoinen lähti mieli mustana kouluun ja mies palasi tyytyväisenä töihin. Viikko jatkuu vielä rikkonaisena, koska keskiviikkona keskimmäinen saa uudet putket korviin. 

Joululomaa odotellessa...