Charlie Brown

Arvontaa Susannan työhuoneella

2011-05-23T02:48:00.000-07:00

Törkeän pitkä hiljaisuus on blogissani ollut ja tilanne saattaa vielä tovin jatkua samanlaisena. Tuleva muutto ja kevään koulukiireet vievät ajatukset toisaalle. Ommellut kyllä olen jopa poikkeuksellisen ahkerasti, mutta kun en edes ole jaksanut ladata kameraa saati kuvata sillä :) Mehukkaimmat esittelen heti kun siltä tuntuu.

Mutta käypääkä osallistumassa arvontaan Susannan työhuoneella. Klikkaa klikkaa!

Toms

2011-05-05T23:03:00.000-07:00

Ostin taas kesäksi yhdet kangaskengät. Tällä kertaa nettishoppailussa ostoskoriin päätyivät astetta eettisemmät kengät, eli tomsit. En tiennyt tomseista mitään entuudestaan, mutta nopean googletuksen jälkeen huomasin, että kuljen kyllä taasen vähän jälkijunassa. Kengistä on ollut puhetta monissa blogeissa. Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, eks jee?

Kengistä saat tietoa esimerkiksi täältä, mutta se pääpointti näissä on se, että aina kun joku ostaa tomsit, yritys lahjoittaa yhden kenkäparin köyhän perheen lapselle. Eli kyllä tästä ostoksesta saa pikkurahalla itselleen hyvää mieltä.

Omat tomsit voit tilata vaikkapa täältä.

Jämäkankaista

2011-04-10T07:34:00.000-07:00

Tein jämäkankaista tyynynpäällisiä. Tuli niin kivoja, että olin tosi tyytyväinen, etten käynyt hulluilla päivillä ostamassa uusia päälisiä, vaikka niin suunnittelin. Tämä kangas on aikoinaan ollut ihan muussa käytössä ja sitä oli kyllä jonkin verran, mutta hassuissa palasissa. Vähän jännittelin, miten noin paksu kangas luontuu tuollaiseksi tilkkumosaiikiksi, mutta hyvinhän se.

Samasta kankaasta on jo vuosi sitten tehty keinutuoliin "matto". Kangas on tosiaan paksua ja samettimaista ja tässä vielä kaksinkerroin, joten pehmustaa ihan kivasti pyllyn alla. Uudet tyynyt muuten yhdistävät olohuonetta mukavasti.

2011-04-08T06:05:00.000-07:00

Tulevasta muutosta on se hyöty, että kangasvarastot pienenevät nyt urakalla. Tässä yksi valmis tuotos, ottobren Minnie kaavoilla tehty liivimekko. Tai ehkä tuo näyttää pikemminkin tunikalta. Kiva tuli ja niin kivan kesäinenkin. Omistajansakin tykkää kovin ja yks jämäpala olis taas vähemmän, jei!

Toinen hiljattain esitelty Minnie-mekko löytyy täältä, vähän ammattimaisemmin toteutettuna :)

Räsymatto

2011-04-07T06:02:00.000-07:00

Sisso! Suuri Käsityölehti tupsahti tänään postiluukusta, ja kas kummaa siellähän oli jotain sangen tuttua. Mari Saivio on suunnitellut uutta kirjaansa varten tällaisen jämälankamaton.

No sitä vaan, että on sitä muutkin "suunnitelleet" samanlaisen maton. Ja jo aikapäiviä sitten. Ja totuuden nimissä on sen suunnitellut ennen minuakin jo eräs tokaluokkalainen tyttö.

Mutta ei siitä sen enempää. Mari Saivio on oikeasti ihan huippu ja odotan uutta surrur -kirjaa innolla.

Ihana velttoilu

2011-04-06T02:06:00.000-07:00

Velttoilu on törkeän aliarvostettua. Musta on niin kiva velttoilla ja oikeasti nauttia siitä! Ja onhan se hyödyllistäkin. Onhan? ONHAN?

Nimittäin tällä tahdilla mun gradu ei valmistu i-k-i-n-ä!

Muutto

2011-04-01T00:38:00.000-07:00

Toive on kytenyt pitkään, ajatus hautunut hitaasti, mutta päätös syntyi nopeasti. Me muutamme! Takaisin sinne mistä lähdimme, sinne missä ovat rakkaamme ja tutut nurkat. Asunto on irtisanottu, päiväkotiin ja kouluun ilmoitettu, tavaroiden läpikäyminen on alkanut. Ilmassa on odotusta ja jännitystä.

Muuttoon liittyy kaikkea mutkaista, mutta niistä myöhemmin. Nyt halusin vain tilittää tuntojani.

Arvonta

2011-03-27T23:17:00.001-07:00

Pssst... tosi kivat palkinnot :)

Löytö!

2011-03-22T03:59:00.000-07:00

Joskus vaan lykästää! Juurikin kun olin saanut housut ommeltua, lähikirppiksellä käveli vastaan sinipuna-raitainen marimekon paita, mikä sopi housujen kanssa just passelisti. Koko oli täydellinen ja hintakin vaivaiset 3 euroa. Me so happy :)

Bambinmetsästykseen :)

2011-03-20T06:04:00.001-07:00

Näperrystä

2011-03-19T06:29:00.000-07:00

Fimo muovailumassasta on tehty ötököitä ja nappeja. Niillä ei ole vielä kotia, ainoastaan lisko on päässyt koristamaan bonsaipuun ruukkua. Muiden kotiustus ei ota tuulta alleen. Myöhemmin sitten.

Herneenversojakin on idätetty. Vähän puolivahingossa kylläkin. Laitoin sen kummempia miettimättä laskiaisaattona kilon pussin herneitä likoamaan. Laskiaisena laskiskelin, ettei meillä kukaan niin paljon hernekeittoa syö. Eikä pakastinkaan vedä niin paljon. Nyt meillä on sitten monta ruukullista herneenversoja :) Onneksi niille riittää kysyntää, maistuvat myös konnapojille.

Housuviikot

2011-03-18T06:20:00.000-07:00

Palleron housutilanne on jo pitkään ollut ankea: pieniä, kuluneita ja ikitahroilla varustettuja pöksyjä aamusti jalkaan. Kerrassaan makeita longjohneja tuli ommeltua talvella, mutta eihän tollanen tosimies voi pelkillä kalsareilla vetää (vaikka olis kuinka hienot). Viikon aikana olen siis surautellut housut jos toisetkin. Perustrikoo/frotee/plyysilinjalla on menty, en siis ole viitsinyt kaivaa kameraa niiden takia. Harmaat pääsivät kuitenkin ottamaan aurinkoa tuolin selkänojalle ihan vaan hauskojen raitaresorien vuoksi. Sekä joustofrotee että resori on haettu triteksistä.

Ajattelin, että samoilla systeemeillä syntyisi myös hauskoja shortseja kesäksi.

Iltapuhteeksi syntyi myös uusi kauluri. Siitä tuli ihan passeli ja nätti, mutta novitan tempo -langalla kuitenkin niin lämmin, että omistaja sanoi pitävänsä sitä sitten ensi talvena. No, en sitten jaksanut päätellä ja kerätkin roikkuvat vielä mukana :)

Hyvää viikonloppua!

Puuhanurkka

2011-03-09T03:29:00.000-08:00

Lapsille on kehitetty omaa paikkaa piirrellä ja askarrella ja siinä se nyt on. Paikkaa ja huonekaluja on vaihdeltu ja uusia ideoita on otettu käyttöön. Mutta tällaisessa muodossaan se on nyt ollut niin pitkään, että vaikuttaa jo suhteellisen pysyvältä systeemiltä.

Palkittu

2011-03-07T02:29:00.000-08:00

Voitin ensimmäisen kerran blogiarvonnassa!!! Ja voin kertoa, että olen osallistunut jo sangen moniin. Voitin siis ihanan ja monipuolisen Ennenvanha -sivuston arvonnassa Kirjo ja ompele tyylikästä -kirjan (Clare Youngs).

Kirja on todella viehättävä ja kuvat kauniita. Ohjeiden käyttökelpoisuutta jokainen testatkoon tahollaan, mutta kyllä tämä minua ainakin inspiroi. Ja kirjontaa aiemmin harrastamattomalle (siis minulle) ohjeet vaikuttavat kivan simppeleiltä ja erilaiset pistot opastetaan sekä kuvin että sanoin.

Kiitos Annu ja Liinu ♥

Yöpukupussi

2011-03-02T23:08:00.000-08:00

Oikea termi olisi varmaankin pyjamapussi, mutta ei meillä käytetä pyjamia, vaan ihan vaan yöpukuja :) Lapsilla on ollut tapana tulla aina alakertaan pukemaan (räyh) ja sitten yökkärit heitetään portaille hujan hajan (tuplaräyh). Oli meillä joskus joku Ikean sammakko, missä säilytettiin yöpukuja, mutta sekin lojui ketarat ojollaan siinä portaalla.

Tämän pussin kaikki materiaalit on kierrätettyjä, marimekko, vuorikangas ja vetoketju kirpparilta ja nappi omasta vanhasta villatakista. Nappikiinnitys on kätsy, kun pussin saa nyt mukavasti roikkumaan portaiden juurelle. Ja imaisee sisäänsä just sopivasti kolmen lapsen yöpuvut.

Konnankoukkuja

2011-02-24T04:03:00.000-08:00

Meille pelastettiin yksi koditon konnapoju edellisen omistajansa menehdyttyä. Konnuus tuli meille monen mutkan kautta, enkä ollut alunperin ihan varma haluanko edes toista konnaa. Kyseessä on nelivarvasuros, jonka iästä ei ole tarkkaa tietoa. Veikkaisin 20–30 vuotta, perustuen lähinnä netin konnatietoon ja tietysti olen vertaillut meidän toiseen konnaan, jonka ikä siis on tiedossa noin ungefääristi.

Konnuus on tosi liikkuvainen ja omistaa mahtavan ruokahalun. On kuitenkin selvästi vielä aran oloinen vieraiden ihmisten kanssa, mutta eiköhän tuokin meidän perheen menoon totu. Kuten kuvista näkyy, on konnan nokka päästetty harmillisen pitkäksi, ja se vaatii vielä viilailua. Antaa herran kuitenkin ensin kotiutua rauhassa; viilauksella ei ole kiirettä, koska papukaijannokka ei vielä haittaa syömistä.

Jonkin verran erityistoimia uusi konna vaati, koska herrojen yhteiselo ei oikein ota sujuakseen. Konnathan eivät siis ole varsinaisia laumaeläimiä, eivätkä kaipaa lajitoveria, mutta nämä pojat nahistelevat jopa avoimella areenalla lattialla, mikä kuulemma on harvinaisempaa. Portaiden alle on rajannut konnille aitauksen, joka on jaettu kahtia ohuella verkolla. Toivon, että tämä järjestely saa eläimet edes sietämään toisiaan.

Pussukka

2011-02-20T04:02:00.000-08:00

Sain viikonloppuna olla itsekseni, joten olen siivoillut (kuinkas muutenkaan), mööbeliseerannut, kirppistellyt, lukenut blogeja ja ommellut. Ja päivitänpäs vähän tätäkin saittia.

Tyttöjen Sylvanian family hahmot ovat odotelleet kivaa paikkaa levähtää leikkien välillä jo joulusta saakka. Tänään valmistui ihana pikku pussukka, joka sopii tarkoitukseen kuin nakutettu. No, ainakin siihen asti, että tytöt ostavat uusia hahmoja. Uusille perheenjäsenille ei oikein tahdo tila enää riittää. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului vetoketju, mutta oikeanvärisen ja -pituisen ketjun puuttuessa, vaihdoin kiinnitykseksi läpän ja napin. Ja lopputulos on varmasti somempi.

Nappasinpa samalla kuvan tyttöjen huoneen väriläikästä. Matto on valmistunut jo yli vuosi sitten, mutta ei ole tainnut kamerani vierailla ennen yläkerrassa :) Maton pohjana on ihan tavallinen liukuestematto, jonka reikiin olen sitten solminut rullautuneita trikookangaspötköjä. Matosta saisi vielä vähän pidemmänkin, siis mikäli olisi oikean värisiä kankaanjämiä.

Koulutie

2011-02-01T23:37:00.000-08:00

Kun tämä tyttö aloitti koulutiensä syksyllä, minä saattelin hänet koulun ovelle. Halattiin, pussattiin ja toivotettiin hyvät päivät. Siellä meitä oli salaa silmäkulmiaan pyyhkiviä äitejä (ja isiä) monta. Kokeneemmat tiesivät kertoa, että pian koittaa aika kun ei saa enää saattaa. Että nauti nyt.

Koittikin se aika. Siis monelle muulle perheelle, vaan ei meille. Saattelen aamuisin kouluun, joskus ovelle saakka, toisinaan käännyn kannoiltani mäen alta. Pusut ja halit ja toivotukset. Molemmilta. Koska opiskelen, on minulla tähän aikaa, tai ainakin voin sen ajan jostain nipistää. Se on luksusta se! Mutta tuo nautinto on välillä vähän kinkkisempi juttu. Pikku kävely aamulla koululle ja takaisin tekee hyvää, matkaa kertyy ehkä reilun kilometrin verran ja lapsi jää hyvillä mielin kouluun. Se on hyvä. Ajatuskin yksin kävelystä nostaa vedet tytön silmiin.

Olen varovaisesti yrittänyt jutella yksin tai kaverin kanssa kävelystä. Ajattelin, että josko tuosta äidin saattelusta vielä kiusataan (tätä en tietenkään lapselle sanonut). Asia mietityttää minua nykyään usein. Että voinko omanapaisesti nauttia lapsen saattamisesta, sen tuomasta virkeydestä ja hyvästä mielestä. Pitäisikö minun karaista lapseni niin tylyltä kuin se kuulostaakin? Vai opettaako Siperia?

Juhlat alkakoon!

2011-01-17T11:00:00.000-08:00

Meillä juhlitaan lasten synttäreitä aina pitkään ja hartaasti. Kun esikoinen täytti yksi vuotta, kaikki sukulaiset tulivat kutsuttuina juhlimaan. Sen jälkeen onkin ollut aina melkoista aikatauluttamista ja nykyään en enää edes yritä järjestää varsinaisia juhlia. Kukin tulkoon kun ehti. Pääasia että tulevat.

Keskimmäisen viisivuotissyntymäpäivien juhlinta alkoi viime viikonloppuna ja teemaksi toivottiin kilpikonnaa. Hmmm... Pisti miettimään. Varsinkin kun sankari itse on kananmuna-alleginen ja kananmunattomat keksit menettävät muotonsa uunissa, joten kilpikonnakeksejä ei kannattanut edes harkita. Eli näin sitten edettiin.

Aamusta päivä alkaa

2010-12-11T02:25:00.000-08:00

Aamupalani on usein melko kausittaista. Syön samaa aamupalaa päivästä toiseen, kunnes saturaatio täyttyy ja vaihdan toiseen. Smoothie-kauteni kesti koko kesän, sitä seurasi lyhyt näkkärikausi ja näin talvella maistuu taas puuro. Heittelen lautaselle hiutaleita ja leseitä mututuntumalla, sekaan rippunen suolaa ja pari desiä vettä. Pieni sekoitus ja mikroon kolmeksi minuutiksi. Puuron nautin itsetehdyn puolukkahillon, maidon ja sanomalehden kera. Nam. Sanomalehden luku jatkuu vielä kahvia nautiskellen.

Kahvia olen juonut vasta viitisen vuotta, sitä ennen olin vannoutunut teen juoja. Toinen lapseni oli tuolloin hiljattain syntynyt ja elämääni kuului kosolti valvomista ja unettomuutta. Kahvista tuli uusi ystäväni kun tajusin, että sen avulla pysyy hereillä ja virkeämpänä päiväsaikaan. Viis veisasin pahasta mausta ja huonosta maineesta. Kofeiinia sen olla piti. No, jutut kahvin koukattavuudesta pitivät todellakin paikkaansa ja ryystän kahvia edelleen päivittäin. Mutta teetä ja teenjuojia arvostan edelleen enemmän, siinä vain on sitä jotain.

Teen parhaillaan gradua, ja koska paikallaan istumisesta tulee vilu, tein itselleni Novitan puro -langasta käsiin ihanat ja mukavat lämmittimet. Samanlaiset olen luvannut myös äidilleni ja esikoiselleni.

Mullausta

2010-11-08T00:02:00.000-08:00

Järkkäilen eli mullaan kotiani tasaiseen tahtiin. Syksyn järkkäilyn lopputulos näytti kuitenkin kumman tutulta. Hei, täähän on ollu tässä ennenkin ja tuohan oli tuossa sillon kun me muutettiin tänne. Pienessä asunnossa muutosten määrä on ilmeisen rajattu, tai sitten mielikuvitukseni pikkuhiljaa ehtyy. Siitäköhän johtuu tämä kaipuu muuttaa. Ihan vaan vaihtaa maisemaa. Mutta ei me oikeasti nyt muuteta, mullataan vaan vähän.

Onneksi sentään joskus saa vaihtaa vähän huonekaluja. Löysin kesällä halvalla puisen sohvan, joka nyt on muokkautumassa vähän lokoisammaksi sohvaksi, viemällä puukannen varastoon ja saksimalla yhden patjan siihen pehmukkeeksi. Projekti on vielä kesken, koska yksi patja ei näemmä riitä, ja toinen on vielä hakusessa. Matkalla varastoon sohvan kansilevy päätyi väliaikaiseksi liukumäeksi olohuoneeseen, missä siitä viilettivät ensin pikkuautot ja vähän myöhemmin tenavat itse.

Myssy

2010-10-29T01:00:00.000-07:00

Olen jo pitkään säilytellyt kirjanmerkeissäni Jatan MarioMyssyohjetta ja nyt se pääsi vihdoin käyttöön. Ohje oli juuri niin ihana, kuin oletinkin ja myssystä tuli mieluinen. Langan virkaa toimitti Novita Tempo ja kudoin aika tiukkaa, jotta pärjään myssyllä vähän kylmemmälläkin säällä. Koriste pipoon syntyi virkaten jämistä ja omasta päästä.

Kuvat ovat ihan kökköjä, itsensä kuvaaminen on h-a-n-k-a-l-a-a! En edes jaksanut raahautua ulos, ja piskuinen ikkunavalo on sangen riittämätön. Ja mun mielestä malli oli tosi huono, eikä osannut poseerata alkuunkaan. En käytä toiste!!!

Mekkotehtaassa on arvonta

2010-10-26T04:46:00.000-07:00

Käykäähän osallistumassa. Erityisesti pienten tyttöjen äidit ;)

Mekkotehdas

Aikatauluja

2010-10-26T00:54:00.000-07:00

Esikoinen teki jokaiselle syyslomapäivälle suunnitelman. Kiposta arvottiin joka aamu jääkaapin oveen uusi lappu. Oli Hoploppia, Herra Hakkaraisen taloa ja kaikkea muuta touhua, mutta mukaan mahtui myös siivousta ja lepoa. Järkityttö. Vietimme syysloman kotona, ja saimme järjestettyä miehen kanssa hyvin aikaa, joten melkolailla koko aikataulu tuli toteutettu. Ja silti tuntui, että loma oli rauhallinen ja kiireetön. Porukkaa kaatui kyllä nuhan kellistämänä välillä sänkyynkin, mutta isommilta sairasteluilta onneksi vältyttiin.

Maanantaina palattiin osittaiseen arkeen. Pienin kuumeili viikonloppuna, joten päiväkotiin ei vielä ollut asiaa. Mutta esikoinen lähti mieli mustana kouluun ja mies palasi tyytyväisenä töihin. Viikko jatkuu vielä rikkonaisena, koska keskiviikkona keskimmäinen saa uudet putket korviin.

Joululomaa odotellessa...

128cm

2010-09-25T23:25:00.000-07:00

Esikoinen aloitti koulutien ja siirtyi samalla vaatekokoon 128cm. Jos on vähänkään retrohenkinen tai vaan pitää näteistä kuoseista ja kirkkaista väreistä, on teinimallistoon siirtyminen aika shokki. Asiaa on puitu Villa Kianassakin, mutta sanonpa silti omankin mielipiteeni: Voi kökkö! Mustaa, mustaa, mustaa ja harmaata. Naisten naamoja joka paidassa ja typeriä tekstejä. No lievennän nyt vähän, ettei kukaan loukkaannu. Ei vaatteissa sinällään nyt niin kovasti ole vikaa, minäkin voisin pukea monia niistä ylleni. Mutta lapselleni pukisin mielelläni vähän jotain raikkaampaa. Eiköhän se kapinavaihe mustine vaatteineen ja kajaaleineen tule meillekin, joten mielelläni käyttäisin värejä, vielä kun sanaani vaateasioissa kuunnellaan. Aikani vaatekaupoissa kierreltyäni, päätin matkata kangaskauppaan. Nuo kaksi tunikaa valmistuivat Nanson trikoista ja yksinkertaisilla Ottobren kaavoilla. Alempi on muokattu yöpuvun kaavasta. Ekaluokkalaiset tytöt muuten selvästi jättävät pinkkivaiheen taakseen, ja nyt on sininen in! Ajattelisin, että legginsit/tunika -yhdistelmä toimisi koululaisella kivasti, ja malttaisi sen ulkopuvunkin laittaa siihen päälle. Ulkovaatteet, erityisesti ulkohousut, tuntuvat olevan koulussa vähän arka aihe, mutta kyllä meidän kanta on, että sellaiset laitetaan. Ja onneksi on muitakin perheitä, jotka eivät tässä asiassa taivu.

Ihan pakko esitellä vielä yksi löytö kesältä. Luulin, että mummulan vintti on jo koluttu moneen kertaan ja kaiken minkä saa luvalla ottaa, olen jo vienyt. Mutta höh, siellä vielä roikkui henkarissa tämä hauska keltainen mustapilkullinen hame. Se on mummun itsensä ostama, mutta ei ole kuulemma paljoa käyttänyt. Ja sen kyllä huomaa. Niskassa lukee Naisten Pukutehdas, Finland. Hame oli minulla viimeksi päällä tyttären kaverisynttäreillä, ja olin kyllä varsin pirtsakka emäntä.

Piipahtamassa

2010-06-15T10:32:00.000-07:00

En ole ehtinyt/jaksanut päivittää aikoihin. Enpä ole jaksanut oikein muidenkaan blogeja lukea. Koulun myötä on tullut overdose tietokonetta. Muuta selitystä ei ole. Ompelukone on kuitenkin jo nostettu pöydälle ja kankaita ostettu. Kenties jossain välissä saan jotain esitettävääkin.

Koulun vähän höllättyä, kävin blogikierroksella, ja bongasin ihanaisen arvonnan, johon tässä linkki: Ruttu-nutun arvonta

2010-03-24T03:29:00.000-07:00

Vihdoin! Marian ateljeesta nappasin kaaauuaan aikaa sitten huippuvinkin, miten tehdä paitapuserosta pienelle mekko. Tämä on yhden sukulaisen kaapista meille jahkautunut paitapusero, joka sekin on ollut kaapissa jo kotvasen aikaa. Jälleen kerran toimeen ryhtyminen oli se vaikein ja hitain osio koko prosessissa.

Ja, totta puhuen oli kyllä viimeiset hetket käsillä toteuttaa tämä mekko. Alkuperäinen ajatus oli tehdä mekko esikolle, mutta eihän tuollaisesta paidasta irtoakaan kangasta ihan niin paljon kuin päässäni kuvittelin. Valmis mekko siirtyi siis oitis pienimmälle hame-ihmiselle, eikä se hällekään mitenkään suuri ole. Pikemminkin kokoa tunika.

Perään vielä muutama akvaariokuva talvilomalta.

Pallerolle

2010-02-07T07:15:00.000-08:00

valmistui muutamat peruspökät ja tuommoinen yöpuku. Pojan mielestä on hurjan kivaa, kun sormea liu'uttaa pukua pitkin samalla kun lukee "unikekounikekounikeko".

Keskimmäinen täytti neljä vuotta. Nyt olisi varmaan aika päivitellä sitä, kuinka aika kuluu, mutta enpä taida. Kivampi sitä ajan kulumista on kuitenkin seurata lapsista kuin omista uurteista ja vuosirenkaista. Joista muuten olen viimeksi yrittänyt päästä eroon lauantaina, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa xyclingissa. Olen pitänyt sisäpyöräilyä vähän hölmönä hommana, mutta suotta. Kivaa oli ja hiki irtosi,

Talvi

2010-01-17T05:58:00.000-08:00

Joululoma oli niin ihana ettei tosikaan. Nautin lasten kanssa olemisesta ja touhuamisesta. Arki alkoi kuitenkin maanantaina, ja tiistaina eskarilainen olikin sitten jo kipeä ja lapset jäivät kotiin. Viikko on siis ollut sangen repaleinen ja toisaalta pitäisi vielä jatkaa tai jaksaa kotiäitinä, mutta pää täyttyy taas kouluasioista. Kroppa ei tykkää tästä stressailusta sitten yhtään. Minuun iski tällä viikolla varsinainen unitauti. Nukun yöt hyvin ja pitkään, torkun päivisin ja kuitenkin menen illalla aikaisin nukkumaan. Nyt pitäisi ensin selvittää, mikä ajatus tuolla pään sisällä aiheuttaa tämän levottoman stressin ennenkuin asialle voi tehdän jotain. Pöhköä. Maisemat ulkona ovat kuitenkin olleet aivan uskomattoman kauniita. Upeaa totta tosiaan. Ja pihaa ympäröivät aroniamarjapensaat ja pihatien pihlajat saavat taajaan vieraita. Tilhet tulevat isoissa parvissa ja kujertavat kauniisti. Kivaa.

Rauhallista Joulua kaikille!

2009-12-23T23:57:00.000-08:00

Olen ollut Joulun suhteen itse rauhallisuus. Eilen ~~illalla~~ yöllä totesin, että pieni kiire ja panikointi olisi ollut kyllä jopa paikallaan. Puikot kilkattivat, sokerikuorrute pursui, nonparellit ropisivat ja lahjapaperi kahisi. Pitkälle yöhön. Mutta valmista tuli. Ja joulutunnelma on ihan kohdillaan. Odotan innolla reissua Poriin ja yhteistä aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa.

Yksi sukulaistyttö saa huovutetuista palloista ja kultaisista puuhelmistä tehdyn kaulakorun.

Veljenvaimo saa pipon ja äitini baskerin Novitan Purosta. Mummuni saa baskerin ihanan pehmeästä lilasta alpaca-langasta ja veljeni mustat villasukat 7 veljestä -langasta.

Saimme mieheni kanssa brilliantin idean tehdä pikkumökkejä piparitaikinasta. Idea vain syntyi niin myöhään, että hosuimme nekin valmiiksi eilen illalla myöhään. Mieheni teki arkkitehtipiirustukset, joiden mukaan suunnitelma toteutettiin. Kuvan piparimökit ovat siis noin 10-20 sentin kokoisia, eli oikeastikin ihan pikkuruisia. Pihamaalta löytyy kuusia, tatteja ja autoja. Onpa yhden katolle tehnyt lentokonekin pakkolaskun.

TODELLA IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!

♥PEANUT ♥

Kalenterisatoa

2009-12-14T22:49:00.000-08:00

Oliko se nyt lokakuussa vai marraskuussa kun teimme visiitin titinalle-taloon, ja saimme kotiin viemisiksi kuvakalenterit. Ne kaivettiin tietysti marraskuun viimeisenä päivänä kaapin sisältä kaapin oveen. Joulusukat ovat omaa tuotantoa tältä vuodelta ja ne ripustettiin nappi/lenksu -yhdistelmän avulla kaapin oven kahvaan. Koska emme vietä joulua omassa kodissamme tai edes Tampereella, ostimme ja koristelimme kuusenkin jo joulukuun alkupäivinä. No, kuusikaupassa myyjä kysyi, saisiko antaa lapsillemme suklaakalenterit. Suostuin toki, kiva yllätys lapsille. Päiväkodista lapset toivat vielä mukanaan Partion lahjoittamat kuvakalenterit. Se ja suklaakalenteri niitattiin myös sinitarralla kaapin oveen. Jokaisella kolmella lapsellamme on siis neljä kalenteria. Ensi jouluna ei ole. Ensi vuonna muuten lähetän joulukortitkin ajoissa. Joo joo.

Jouluvalmisteluita

2009-12-08T05:15:00.000-08:00

Olen ehtinyt tekemään jouluvalmisteluita jo ihan kiitettävästi. Itseasiassa paljon enemmän kuin monena edellisenä vuotena tähän aikaan. Johtunee siitä, etten ole raskaana ja vietä montaa tuntia päivässä vessanpönttöä tervehtien. Talossa ei myöskään ole pientä vauvaa, joten olen tietoinen siitä, että joulu on tulossa. Olen huomattavasti enemmän hereillä ja henkisesti läsnä kuin moneen vuoteen. Nii'in, ei kai sitä voi herätä jos ei välillä nuku. No, nyt on nukuttu ja koulu huolehtii henkisestä vireydestä. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin ja elämä on mallillaan. Kaikenlaista on tullut väkerrettyä ja väkerretään lisää. Niistä kuitenkin lisää tuonnempana, kunhan saan synkronoitua kameran, aivot ja tietokoneen.

Pipokausi

2009-11-15T23:36:00.000-08:00

Käsityömessuillakin tuli piipahdettua ja ~~tarinoita~~ ostoksia siitä tipahtelee muutamaankin otteeseen. Mutta ensimmäisenä esittelen rosee-laitteen. Mitään ennakko-odotuksia tai innostuksia ei tätä laitetta kohtaan ollut, kunhan näin ja nappasin mukaan. Mutta tämähän on kaikkien pikkuprinsessojen äitien must-laite. Laitteella väkerretyillä kukkasillahan koristelee vaikka mitä. Nämä ruusukkeet on tehty kiepsauttamalla ensin muutama kierros vaaleanpunaista huopanen-lankaa jonka päälle on sitten kiepsautettu pienemmälle kehälle heijastinlankaa. Varsinaiset söpöstelyheijastimet.

Poikalasta en lähtenyt koristelemaan kukkasin, vaan hän sai nalleheijastimen. Koko pipo valmistui iltapuhteiksi, kun oli tarvetta vähän tuhdimmalle päänlämmikkeelle. Vuori on paksua fleeceä ja pääliosa Eurokankaasta ostettua neulosta.

Hävettää oikein...

2009-11-01T12:42:00.000-08:00

... esitellä näin luokattomia kuvia, mutta näillä mennään. Kun en jaksa uusiakaan yrittää ja noi mallitkin on nyt tota luokkaa, mitä tuo ykskin mörökölli tossa. Pöh! Trikoita kävin taas hamstrailemassa, kun törmäsin tuohon ihanaan traktori-joustofroteeseen. Puserosta tuli tosi kiva, mitä nyt helman työstän huomenna uusiksi. Repsottaa oudosti. Noi likkojen tunikat on myös jotain vahvempaa neulosta. Niissäkin on pieniä valuvikoja, mutta jos nyt en niitä mainosta, niin eipä ne noista kuvista kovinkaan näy. Juu juu, hyviä ovat.

Normaalit touhut ja tohinat on menossa täällä ja kyllä noita ompeluksiakin syntyy, mutta se on tämä blogin päivittäminen, mikä tällä hetkellä vähän tökkii. Ei blogin pito sinällään, mutta kun vietän koulun takia päivisin niin paljon aikaa koneen ääressä, ettei oikein illalla enää huvita. Tilanne korjautuu kyllä jossain vaiheessa, mutta nyt päivityksiä tipahtelee harvakseltaan.

Mukavaa alkanutta marraskuuta kaikille älkääkä aloittako joulustressiä ihan vielä. Ehtii kyllä myöhemminkin.

Perheenlisäys

2009-10-24T04:20:00.000-07:00

Kuvissa seikkailee kymmenenvuotias nelivarvas-poika Eemeli, joka liittyi perheeseemme kaksi päivää sitten. Se opettelee nyt elämään meillä ja me pikkuhiljaa totuttelemme konnamaiseen menoon. Se on yllättävän nopea ja touhukas, mutta salakavalan hiljainen. Suhinaa ja kolinaa vain kuuluu välillä nurkista. Se on mukavaa. Mutta varovainen saa olla. Kun meno talossamme on kovin villiä, Eemeli on turvassa terraariossaan. Siellä se ei tosin halua olla kun on meno päällä, mutta kun on vaisumpi olo, on kiva kölliä lämmitetyssä nurkkauksessa lampun alla.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Syksyä

2009-10-15T23:44:00.000-07:00

Pimeys muistuttaa aina heijastimien tärkeydestä. Lapset käyttävät aina pimeän tultua heijastinliivejä, ja kyllä ne ovat oivalliset välineet. Kyllä meillä aikuisillakin heijastinliivit on, mutta turhamaisuudessani en juuri koskaan sitä päälleni pue, edes lenkkipuvun päälle. Eilen näin yhden naisen päällä mustan heijastinliivin ja totesin, että sellaisen minäkin kehtaisin laittaa lenkkipuvun päälle. Mistäköhän vain löytäisin... Huovutettuja heijastimia ollaan tehty jos jonkinmoisia, tuossa nyt yksi linssin eteen päätynyt kappale.

Lapset ovat syyslomalla ja veimme heidät moikkaamaan titi-nalleja. Vaikka itselläni titinallet ja titinalle-musiikki kuuluvat inhokkilistani kärkipäähän, oli talo varsin mukava paikka. Siellä oli rauhallista ja mukavaa puuhaa lapsille, eikä touhu saanut lapsia hypettämään sokerihumalan lailla toisin kuin toinen inhokkini Hoplopp. Kaikkeen sitä päänsä pistääkin lasten takia...

Vai ei halpaa

2009-10-05T04:05:00.000-07:00

Usein ihmiset ihmettelevät, miten viitsin tehdä itse lapsilleni vaatteita, kun ei se ole edes halpaa. No joo, ovathan kankaat kalliita, mutta eivät välttämättä aina. Itse käytän materiaaleina usein kirpputoreilta löytämiäni kankaita ja vaatteita. Ja uudet kankaat haen Triteksistä, missä myydään hieman valuviallisia trikoita ja pakanjämiä. Viime reisulla hain kahtaa eri joustofroteeta, kahtaa eri trikoota ja puoli metriä fuksian väristä resoria. Hintaa tuli yhteensä kaksikymmentäviisi euroa. Joitakin tuotoksia olenkin jo esitellyt ja tässä tulee lisää. Eli kaiken kaikkiaan olen tehnyt jo molemmille tytöille trikoot, pienemmälle hameen ja puseron, isommalle pitkähihaisen tunikan ja Pallerolle housut ja lakin (mistä kuva myöhemmin kun lähti se päässä päiväkotiin). Ja kankaita on vielä jäljelläkin. Kallistako? No, ei taatusti!

2009-09-24T06:02:00.000-07:00

Koulukiireitä on ollut melkolailla, mutta jotain valmistakin on välillä syntynyt. Kukkafroteesta tuli keskimmäiselle hame ja paita Käsityölehden kaavoilla. Paidassa on kiva leveä resori, josta vielä kaksinkerroin käännettynä syntyi taskut. Tyttö on hameihmisiä kertakaikkiaan, joten olen iloinen, että tämä kelpasi. Päästiin hellemekoista siirryttyä vähän syksyisempään hameasusteeseen.

Itselle kudoin illalla telkkaria katsellessa itselleni ihan peruspipon langasta mitä löysin Koskikeskuksen lankakaupasta. Ihanan pehmoista ja lämpimän syksyiset värit. Oli muuten eka kutomani pipo, joten siihen nähden ihan hyvä. Tulee käyttöön kunhan päättelen nuo roikkuvat langanpätkät.

2009-09-14T04:38:00.000-07:00

Osuin kahvihyllylle juuri kun näitä ihanuuksia purettiin laatikosta, joten mukaanhan se lähti. Enhän mä nyt yleensä, mutta kun näitä saa vain rajallisen ajan ja se on niin ihana ja melkein tarvittiinkin tällainen, eikä se nyt niin paljoa maksanutkaan...

Kirjastosta hain ison kasan lasten kirjoja ja niitä dekkareita, joista aina lupaan pitää taukoa. Yhden valinnan tein kirjastossakin ihan ulkonäön perusteella. Kreetta Onkelin kolumneja sisältävä "Luulotieteen kandidaatti" on hauskalla nimellä varustettu pieni ja kaunis kirja. Odotan mielenkiinnolla lähempää tuttavuutta.

Trikookaupassa kävin ihastelemassa uusia kankaita, ja muutama pala tarttui mukaankin.

Ja suureksi yllätyksekseni siellä oli myös (jousto)froteita kahdella eri kuviolla. Rohmusin heti parhaat palat päältä. Noistahan syntyy vaikka mitä ihanuuksia, kun vaan saisi aikaiseksi tehdä.

Kirpputori oli kiinni, mitä en kotoa lähtiessä muistanut, joten kirpparilöytöjen tilalla esittelen kuinka taitava kaappien avaaja Pallero jo on ja kuinka hän on jo niin pitkäkin, että yltää ihan leipähyllylle saakka. Nero!

Navetan ylisiltä

2009-09-12T11:00:00.000-07:00

Syksyn alku on ollut kiiruista aikaa. Sellaista ihanan kiiruista. Lapset menivät päiväkotiin ja esikoinen eskariin ja minä jatkan kesken jääneitä yliopisto-opintojani. Lasten hoitorumba on alkanut, jos nyt ei ihan ongelmattomasti, niin sangen hyvin kuitenkin. Olen tyytyväinen. Oman lapsi/kotiäitirumbani jälkeen uskon olevani tällä hetkellä Tampereen Yliopiston eniten motivoituneiden opiskelijoiden Top 10 -listalla. Pidän opinahjostani siis kovin. En edes vielä suostu pelkäämään elämää valmistumisen jälkeen, työllistyminen kun tulee varmasti aikanaan olemaan ihan eri lukunsa.

Veljeni perheineen muutti. Ostivat vanhan talon, jonka pihapiiriin kuului vanha navetta. Sieltä navetan ylisiltä sain mukaani nämä hienot juuttisäkit. Joku on pitänyt niitä joskus suuressa arvossa. Ne ovat hyvin pidettyjä ja huolella paikattuja. Ja minä saan niillä nätisti tuijani suojaan kevätauringolta sitten joskus. Ensin on selvittävä talvesta.

Jumppaa ja juhlaa

2009-08-31T23:44:00.000-07:00

Eskarista tuli pyyntö viedä lapselle jumppavaatteet ja pyyhe. Kun siellä tuntuvat muutenkin jo olevan usein vaatteet hujan hajan, eikä esikko oikein osaa vielä pitää tavaroistaan huolta. Ja kun välillä mies vie ja tuo, eikä tuo ole yhtään hajulla, mitkä vaatteet pitäisi tuoda kotiin ja mitkä jättää sinne. Niin päätin tehdä erillisen pussukan jumppavermeille. Pussi on ihan simppeli, mutta tunnistettava ja toimiva. Tällaisia töitä varten on aina kiva tutustua ompelukoneeseenkin vähän paremmin ja etsiskellä uusia kivoja tikkejä. Tuosta tikistä kyllä tulee oikeastikin mieleen tikit, siis ne haavaan laitettavat.

Niin ja tää pieni Pallero saavutti eilen virallisen uhmaiän eli 2 vuotta.

Tadaa!!!

kuus vee

2009-08-21T07:41:00.000-07:00

Esikoinen täyttää tulevana sunnuntaina kuusi vuotta, mutta koska mies on reissussa, juhlistamme tärkeää päivää vähän myöhemmin. Koska haluan kuitenkin jotenkin ilahduttaa pientä, eikun isoa, oikeanakin päivänä, ompelin tytölle uuden mekon, minkä annan juhlapäivän aamuna sänkyyn aamiaisen kera.
Lisäksi tuunailin tämän kirpputorilta löytyneen vanhan plyysihameen. Siinä oli alunperin rinnuksilla perinteinen kiiltävä rusetti, jonka napsaisin pois, ja aplikoin ja kirjoin tilalle tämän hienon linnun. Mutta kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Eli lintu on törkeästi rohmuttu täältä. Kiitos ja anteeksi.

Muutoksia

2009-08-16T01:33:00.000-07:00

Lapset aloittivat viime viikolla päiväkodissa ja isoin eskarissa. Eskarilainen nauttii täysillä ja pienin ei selvästi niin pane pahakseen maiseman vaihdosta. Mutta keskimmäisen haluaisin kovasti pelastaa pahalta maailmalta ja pistää vaikka mekon helmaan piiloon. Ujous ei ole se helpoin luonteenpiirre, kun pitäisi sopeutua suureen meluavaan lapsiryhmään. Ja äidin sydän on hellänä. Auts.

Minä jatkan esikoisen syntymän jälkeen aloittamiani yliopisto-opintoja. Luennot eivät ole vielä alkaneet, joten toistaiseksi teen hommia etänä kotoa käsin. On niin outoa olla hiljaisessa kodissa, outoa ja ihanaakin. Päästä löytyy jopa ajatuksia, mahtavaa! Ristiriitaisia tunnelmia siis. Lohduttaa kuitenkin ajatus siitä, että varmasti aika monessa lapsiperheessä eletään näin syksyllä mullistusten aikaa. Vasta keskiviikkona katselin ikkunasta kun naapurin ekaluokkalaiset marssivat vanhempiensa saattelemina saateessa kouluun ensimmäistä kertaa. Suloista.

Kalliit kanttarellit

2009-08-03T08:51:00.000-07:00

Käveltiin esikon kanssa metsän poikki kaupasta kotiin ja poimittiin kaikki löytämämme vadelmat ja kanttarellit. Heinänuha alkoi vähän vaivata ja ilmeisesti pikkaisen rapsuttelin kutiavaa silmääni samalla hierasten roppakaupalla allergeeneja suoraan sidekalvolle. Ensimmäisenä huomasin kotona, että oikea silmä punoittaa. Seuraavaksi tyttö huomasi, että kasvojeni oikea puoli on kokonaan ihan punainen. Kun sitten kävelin peilin ohi, meinasin pudottaa kahvit lattialle pelkästä säikähdyksestä. Koko sidekalvo oli niin turvonnut, että näytti siltä kuin koko sidekalvo olisi lähtenyt irti tai silmä olisi täynnä geeliä. Lääkitsin itseni parhaani mukaan, mutta kun tunnin päästä tilanne ei alkanut helpottamaan vaan päin vastoin paheni, vein tytön naapuriin hoitoon ja tilasin taksin ensiapuun. Sain kortisonia sisältäviä silmätippoja ja silmä oli jo illalla normaalin näköinen (ei tosin normaalin tuntuinen). Vaikka taksikuskille uhosinkin hakevani jatkossa sienet torilta kun tulisi halvemmaksikin, olen edelleen sienestänyt ilolla ja ahkerasti.

Kuvissa viime päivien kotkotuksia ja anopilta saamani ihana puukori, joka on siis vanha ja aito ihan vuodelta 1966.

Farkkujen uusi elämä

2009-07-18T04:20:00.000-07:00

Farkkujen uusiokäyttö ei ole koskaan varsinaisesti innostanut minua, mutta tämä idea vain jotenkin tupsahti päähän. Ostin kirpparilta ihanan pehmoiset (farkku)pellavahousut ja vasta kotona huomasin kuinka hieneä kangas oli takamuksen kohdalta. Harmitti sen verran, että lupasin itselleni etteivät ne kaksi euroa menisi hukkaan, vaan tekisin kankaalla jotain. Pari päivää ajatus muhi päässä kunnes se luontui paperille. Itse hameen teko ei ollut kaksinenkaan suoritus.

Virkkailutkin jatkuvat edelleen, tilkku silloin toinen tällöin -periaatteella. Muutama väri uhkailee loppumisellaan, joten pitänee luovia lopputilkut jotenkin.

Suomesta

2009-07-10T23:36:00.000-07:00

Lomailimme viikon verran Pohjois-Karjalassa, Pielisen rannalla. Viikon ajan ei tarvinnut huolehtia ruoista, pyykeistä tai siivouksesta, ah. Touhusimme lasten kanssa, saunoimme, uimme ja laiskottelimme. Siis loma isolla ällällä.

Kesäkesäkesä

2009-06-27T11:12:00.000-07:00

Tämä on ensimmäinen kesä pitkään aikaan, kun nautin auringosta ja lämmöstä. Ja mikäs tässä on nautiskellessa, kun ei ole raskauden tuomaa viidentoista kilon lisäpainoa kannettavana eikä pientä vauvaa, joka ei kuumuuden ja valon takia saa nukuttua. Minulla siis on kesä. Ihanaa!

Muutamia paitoja lukuunottamatta, en ole juurikaan malttanut ompelukoneen ääressä istuskella. Meillä on vaan niin kesämeininki! Huomenna lähdemme vielä vajaan viikon mittaiselle Suomilomalle. Kameran otan toki mukaan, mutta tietokone saa jäädä kotiin murjottamaan. Hyvää ja kesäistä viikkoa siis kaikille!

Ps. hehkutinkohan nyt tarpeeksi kesästä

Tunnustus

2009-06-15T22:54:00.000-07:00

Sain tällaisen tunnustuksen Marialta, joka pitää ihanaa ateljeetaan täällä. Tuhannet kiitokset!

Haluaisin antaa tunnustuksen eteenpäin Papille, jolla on ihanan hyväntuulinen blogi ja jonka kommentit saavat minut aina nauramaan niin, että kotiväki nostelee kulmiaan.

Haluan antaa tunnustuksen myös Liinalle, jonka blogista olen jo napsinut monta kivaa vinkkiä.

Tyttö valitsi kankaan

2009-06-06T10:25:00.000-07:00

Ja omasta mielestähän se on maailman ihanin, sydämiä ja kaikkee. Mekkohan siitä pitää saada. Ja saakin, lupaa äiti. Mutta kun äidin mielestä sama ihana kangas on vähän njääh.

Mutta hei, vähän mustaa joukkoon ja njääh muuttuu astetta rokimmaksi. Mutta vieläkin puuttuu jotain, joku pieni juju.

Siinähän se. Ottobresta kopioitu kuva hypähti helmaan ja jälleen kerran värinä musta.

Lopputulos miellyttää sekä äitiä että tytärtä.

Tee-se-itse-teeppari

2009-06-03T00:01:00.000-07:00

Poitsu sai toisenkin t-paidan. Väri ei lukeudu suosikkeihini, eikä varsinkaan sini-valkoyhdistelmä. Painatuksissakin olen enemmän tatti/siili/etana -ihminen kuin lepakko/hämähäkki -ihminen. Mutta kaikista ennakko-odotuksista huolimatta teepparista tuli tosi kiva ja raikas.

Kuljen tosi usein muutaman päivän perässä mitä säähän tulee, nytkin saa taas vähän odotella ennenkuin 1-vuotias on ulkona lyhythihaisessa. Voiskohan sitä aurinkoa manata tekemällä seuraavaksi pitkähihaisen. Tai vaikka oikein sadetakin.

Terveisiä sairastuvalta

2009-06-01T05:30:00.001-07:00

Minua on jo pitkään vaivannut sarja omituisia oireita, kuten painonnousu, huimaus ja pahoinvointi. Aikani lääkärissä ravattuani ja hyviä tuloksia kokeissa saatuani ei jäljelle jäänyt oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin hormonikierukka. Omalääkärillä ei asiasta juurikaan ollut kokemusta, mutta perhesuunnitteluneuvolan terveydenhoitaja sanoi minulla olevan varsin tyypilliset oireet. No, kierukka lähti ja nautin normaalista olosta. Viikon! Sitten sainkin riesakseni vatsapöpön ja kesän ensimmäiset helteet menivätkin pönttöä halaillessa.

Tänään harjoittelen puoliteholla paluuta arkeen ja toipumista maanitellen tein Pallerolle kangaslaatikoiden kätköistä t-paidan. Paidasta tuli hyvä, mutta voi vitsi, miten isolta poika jo näyttää!

Huonosta alusta huolimatta.

2009-05-26T09:21:00.000-07:00

Pallero valvotti yöllä tunnin toisensa jälkeen esitellen uusia puhe- ja potkimistaitojaan. Näytösten väliajoilla toivottiin palvelijaa, jota myös äidiksi kutsutaan, rapsuttamaan selästä juuri sillä oikealla ja ihanalla tavalla. Keskimmäinen kiljui tuskissaan alkavan pissatulehduksen kiusaamana. Kankimus väsymys hiipi aamulla jäseniin ja keho kaipasi kofeiinia käynnistykseen. Mutta kahvikin maistui niin julmetun pahalta.

Mutta miten nopeasti päivä muuttikaan suuntaa.

Päivän saldona on mukava aamuinen juttutuokio naapurin kanssa lasten tehdessä kukkataidetta, karanneiden koirien etsinnän organisointia (mistä palkaksi mahtava kukkakimppu), loistava salitreeni ja mitä parhain kirpputorilöytö.

Puolikas

2009-05-20T11:49:00.000-07:00

Veljentyttöni vietti sekä nimipäiväänsä että puolivuotissyntymäpäiväänsä ja lahjaksi päätin pitkästä aikaa ommella jotain kunnollista, alkaen kaavoista ja kauniista kankaasta. Kangas on Marimekon "kukkura" -kangasta, jota löysin taannoin palan uutena kirpputorilta. Helmalaskosten ja tossujen vuorin vaaleanpunainen flanelli on myös kirpputorilta ja se oli alunperin pinnasängyn lakana. Mekon alavarat ja laskokset tuottivat pikkuisen päänvaivaa, mutta tossut olivat jopa tällaiselle ekakertalaiselle yllättävän helpot. Tekisin mielelläni myös omille päiväkotia ja eskaria varten tossuja, jos vain löytyisi hyviä kaavoja. Anyone?

Tykkäsin kovin mekosta ja tossuista. Myös lahjan saajan perhe oli silminnähden tykästynyt ja vaatteet pääsevät kuulemma neitokaisen päälle häihin. Ja mikäs tekijää voisi enemmän ilahduttaa...

Minä

2009-05-17T08:29:00.000-07:00

olen tänään 32-vuotias. Olen saanut viettää merkkipäivääni kauniissa säässä kivojen ihmisten parissa. Olen saanut ihania lahjoja ja monet kukkakimput. Olen puputtanut erittäin makoisaa pätkis-kakkua ja juonut monta kupillista teetä uudesta muumimukistani. Olen lueskellut lahjaksi saamiani vanhoja lehtiä ja nauranut vanhoille mainoksille. Samuli Putron sanoin: "Elämä on juhla".

Juhlahumua

2009-05-08T10:46:00.000-07:00

Niin kuin varmaan monella muullakin bloggaajalla, tuntuu elämäni olevan kevätkiiruita täynnä ja blogin päivittäminen on harventunut. Mutta täällä kuitenkin ollaan ja jopa entistä ehompana. Kunto on noussut kohisten, vaikka onhan tuo työtä ja aikaa vaatinut. En ole raskaana, eikä meillä ole enää pientä vauvaa. Yöt saa suurinpiirtein nukkua ja päivät ovat jo paljon helpompia. Tämä äitienpäivä tuntuu siis valoisammalta ja rauhallisemmalta kuin aikoihin. Älkää ymmärtäkö väärin, lapset ovat ihania ja raskaana olevat naiset ovat kauniita. Itse en vaan enää jaksaisi.

Juhlinta meillä alkaa jo huomenna, kun mieheni täyttää vuosia. Lahja on paketoituna piilossa, esikoinen askarteli kortin ja juustokakku hyytyy jääkaapissa. Veljeni perheineen tulee kylään ja heidän kanssaan on aina takuuhauskaa. Tytöt suunnittelivat Pallerolle jo juhla-asunkin.

Ja koska meillä juhlitaan näinkin ankarasti koko viikonlopun,
haluan jo nyt sanoa kaikille äideille, että
NAUTTIKAA PÄIVÄSTÄNNE! OLETTE SEN ANSAINNEET!

2009-05-03T21:21:00.001-07:00

Metsämiehen laulu

Terve, metsä, terve, vuori,
Terve, metsän ruhtinas!
Täss' on poikas uljas, nuori;
Esiin käy hän, voimaa täys,
Kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
Sankar' jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla
Karhun kanssa painin lyön,
Ja maailma unholaan jääköön.

[Aleksis Kivi. Valitut teokset.]

Vappua!

2009-04-29T11:53:00.000-07:00

Olen iloinen, etteivät tytöt (ainakaan vielä tänä vuonna) valinneet Hello Kitty- tai Bratz-palloja, vaan molemmat valitsivat suloiset delfiinipallot.

Pallero puolestaan kokeili kumpi voittaa, pallo vai haarukka.

No, näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää vappua kaikille!

Vielä vähän lämpöä

2009-04-25T04:41:00.000-07:00

Esikoisen klipoveri (kuten hän itse sitä kutsuu) sai rinnukseen huopakukan. Keskimmäisellä ei ollut klipoveria lainkaan, joten siks saks, näin sai vanha neule kyytiä. Myös siihen ommeltiin ihanasti huopunut keltainen kukkanen.

Palleron fleecehaalari on jo jäänyt pieneksi, joten uuden tekoon oli ryhdyttävä. Tällainen siitä syntyi Skl:n helppokaavoilla. Harmaa ja turkoosi käyvät kivasti yhteen. Kovin lämpimiä vaatteita on tullut tehtyä, mutta kyllä niitäkin Suomen suvessa tarvitaan.

Kaikkea sitä

2009-04-17T08:07:00.000-07:00

Niin, kaikkea sitä tuleekin tehtyä. Olen siis ommellut esikoiselle pikkuhousuja. Idea lähti siitä, että esikko tuli näyttämään kuinka isoja reikiä pikkareista löytyy ja pyysi tekemään itselleen uusia. Ensin tyrmäsin ehdotuksen suoralta kädeltä, mutta hetken mietittyäni ajattelin, että miksi ei. Trikootilkkujahan minulla on vaikka muille jakaa. Suuresta Käsityölehdestä (vuodelta miekka ja kirves) löytyi kaavat. Kolmet olis nyt valmiina ja kolmet kuminauhoja vaille valmiina.

Sen lisäksi täällä ollaan virkkailtu ahkerasti. Idea ja inspiraatio löytyi täältä ja ohjeet puolestaan täältä. Hiljaa hyvä tulee eli lopputuloksesta postataan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tyttöjen huone

2009-04-11T13:50:00.000-07:00

Olemme tehneet pintaremonttia hiljaa hivuttaen huone kerrallaan, silloin kun on voimaa ja energiaa riittänyt. Eli harvakseltaan. Pitkäperjantaina kävimme vihdoin tyttöjen huoneen kimppuun.

Lattia sai väriä.

Seinä kaunistautui uudella tapetilla.

Ja tänään löytyi mieluinen, hempeä ja valoa hyvin antava verhokangas

Ja hyvin on valoa tänään annettu, kevät tosiaan tekee tuloaan. Nautiskelin auringonvalosta yläkerran puhtaiden ikkunoiden läpi. Huomenna vuorossa alakerran ikkunoiden pesu. Sitten saakin porottaa täydeltä taivaalta. Tänään näin myös kevään ensimmäiset krookukset. Leskenlehtiä odotellessa.

Kevätpipoja

2009-04-08T03:43:00.000-07:00

Tytöillä on niin paksut hiukset, että paksussa lakissa tulee ulkona jo kovin kuuma.Vanha minä olisi käynyt ostamassa lakit ja ihmetellyt, miten ne voivatkin maksaa niin paljon. Olisin vielä päivitellyt, että olisipa koneet niin sitten kyllä. Sain ompelukoneen, mutta silti kesti vielä tovin, ennenkuin rohkenin tehdä ihan niitä käyttöön tulevia vaatekappaleita. 30-vuotislahjasaumuri minut taisi lopullisesti rohkaista. Kauniita trikoitakin myydään lähellä, eli enää tilaisin lisää aikaa.

Nyt uusi minä teki kivoja kevätlakkeja ihanista trikoista. Kaavat sain vanhasta ostetusta talvilakista, mikä joutui epähuomiossa koneeseen. Päällä oleva villa huopui ihan järkyttävän pieneksi, kun taas fleecevuori jäi ennalleen. Leikkelin vuorin kaavoiksi, ja hiukan muokaten niistä syntyi sitten näitä.

Kesämekkoja

2009-04-03T10:54:00.000-07:00

Tällaiset kesäiset mekot syntyivät vanhan käsityölehden kaavoilla. Olkapäillä on tarranauhat pukemista helpottamaan, helmaa kiertää pitsi ja esikoisen suunnitelman mukaan ompelin napit koristeiksi etumukseen. Tuo nappi-idea oli jo senkin vuoksi hyvä, että ei tarvitse pesun jälkeen mallailla pelkän koon perusteella mekkoja oikeaan kaappiin.

Kivointa näissä mekoissa on se, että kangas löytyi kirpparilta kolmella eurolla ja siitä riitti kahteen mekkoon eikä jäljelle jäänyt kuin muutama tilkku. Pitsi on myös kirpputorilta ja se maksoi kaksi euroa, ja sitä jäikin vielä. Napit löytyivät omista kätköistä. Hintaa kertyi siis parisen euroa mekkoa kohti ja bonuksena tekemisen ilo ja onnistumisen riemu! Ja jos välillä ompelukseni eivät miellytäkään, tällä kertaa sateli pusuja ja kiitoksia.

Kevääseen

2009-04-01T04:30:00.000-07:00

Heräsin aamulla varta vasten hulluja päiviä varten, mikä jopa omasta mielestäni on ihan hullua, joten saa vapaasti arvostella. Köröttelin bussilla Stockmannille ja suuntasin askeleeni suoraan lastenvaateosastolle ja Ticketin rekeille. Sitten alkoi armoton värien ja kokolappujen plaraus, kainalot hikeentyivät, puna nousi kasvoille ja tunsin yleisen paniikkitunnelman tarttuvan. Mitä jos en löydä sitä mitä haen, jos joku muu ehtii ensin. Rauhoittelin itseäni hetken ja samalla tuntui kuin kaikki muutkin olisivat rauhoittuneet. Pukuja oli todella paljon ja kun hiukan katselin ympärilleni, löysin mitä tulin hakemaan. Jonottelin vielä kassalle pienen ikuisuuden, jonka jälkeen kiiruhdin turvallisen bussin kyytiin. En totisesti pidä tungoksesta, mutta olen silti tyytyväinen ostoksiini. Meillä ulkoillaan paljon, pidän Ticketin vaatteista ja nämä oikeasti olivat edulliset. Oranssi puku on nuoremmalle tytölle ja vihreä pojanpallerolle. Esikoinen jäi ilman, koska hänellä välikausiasu jo on.

Huomaan noudattavani ostoksissani aina samaa kaavaa. Esikoiselle (tyttö) ostan enemmän tyttömäisiä vaatteita, jotta ne pieneksi jäätyään käyvät keskimmäiselle lapselleni (tyttö). Keskimmäisen uudet vaatteet ovat yleensä aika sukupuolineutraaleja, jotta ne jäätyään pieneksi käyvät kuopukselle (poika). Kuopuksen uudet vaatteet ovat luonnollisesti aika poikamaisia.

Kauppakasseja

2009-03-26T12:10:00.001-07:00

Olen säästänyt kasan pilalle menneitä mainoskasseja, koska ne ovat kivan värisiä ja onhan niissä se toinen puoli ihan kunnossa. Eilen pikkuisten päiväuniaikaan istuskelin nojatuolissa ja ratkoin kaikista sivusaumat auki. Leikkasin toisen puolen pois jättäen sitä pohjaan saumavaran verran.

Illalla tytöt saivat piirtää kangastussilla puoleen niistä kuvia. Ylhäällä näkyy viisivuotiaan piirroksia ja alhaalla kolmevuotiaan taidonnäytteitä. Seuraava etappi on sitten yhdistää yksi piirretty kappale ja yksi blanko kappale ja tuloksena saan monta kivaa uniikkia kauppakassia. Ne ovat kivoja lahjoja sukulaisille sellaisenaan tai sitten voi antaa lahjan kassin sisään paketoituna.

Lumi suli, puli puli

2009-03-22T02:42:00.000-07:00

Ah, niin ihana aurinko paistaa ja mahdollistaa uusia leikkejä pihalla. Olenkin jo niin kyllästynyt mäenlaskuun, pulkan vetämiseen ja pihalla värjöttelyyn. Niin ja yksinoloon. Kaipaan keinua, hiekkakakkuja, leikkimökkileikkejä, eväsretkiä, eri puistoissa kiertelyä, uusia äitejä, isiä, lapsia... Mihin kaikki lapsiperheet koteloituvat talvella?

Tästä se alkaa. Ensin vesileikit, sitten kuraleikit ja sitten vihdoin KESÄ!!!

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Mieltälämmittävää postia

2009-03-21T23:41:00.000-07:00

Mimmu järjesti bloginsa 1-vuotissyntymäpäivien kunniaksi pienen arvonnan. Olin kerrankin ajoissa, kun jotain jännittävää tapahtuu ja perjantaina postiluukusta kolahti ihana pieni pehmoinen paketti. Sisältä löytyi kaksi ihastuttavaa ja taidolla tehtyä pehmosydäntä.

Ripsutin ne jalkalamppuun kuvausta varten, mutta paikka osoittautuikin niin hyväksi, että jätän ne siihen ihastuttamaan ruokailu/työhuonetta. Tämä oli ensimmäinen arvontavoittoni blogistaniassa, mutta tällaiseen hemmotteluun voisi helposti tottua.

Kiitos Mimmu viikon piristyksestä!

Never ending story

2009-03-18T00:44:00.000-07:00

Minulla on muutamia kirjoja, jotka ovat kummitelleet mielessäni pitkään. Toinen on Richard Adamsin "Ruohometsän kansa". Jo lapsena isäni kehui kirjaa ja kannusti lukemaan. Aloitin, mutta teini-iän uhmaisuuden kynnyksellä pidin kirjaa lapsellisena ja tyhmänä. Kaniinit seikkailivat, pah! Kokeilin myöhemmin uudestaan, mutta syystä tai toisesta en päässyt koskaan loppuun. Tai oikeastaan edes alkuun. Kirja osui aikuisiällä hyppysiini kirpputorilla, ja nyt se on makoillut hyllyssäni jo pari vuotta. Pari viikkoa sitten päätin selättää sen ja aloin lukemaan. Olen varmasti kypsynyt vuosien varrella, koska kirja ei ollut mielestäni naiivi, vaan älykäs ja syvällinen. Sitä voi lukea myös hauskalla ja helpolla tavalla, mutta kirjaan voi helposti uppoutua. Kirja on hyvin inhimillinen päähenkilöiden kaniiniudesta huolimatta. Ei kuitenkaan liian inhimillinen, mielikuvituksessa hyppelevät koko ajan kanit, eivät ihmiset. Hyvä kirja. Klassikko, mikä kannattaa lukea.

Pian tartun myös toiseen kummituskirjaani. Axel Munthen "Huvila meren rannalla" jäi minulla taannoin kesken umpparileikkauksen, muuton, eron ja monen muun asian vuoksi. Muutaman kerran olen tätäkin aloitellut uudestaan, mutta kesken on jäänyt kun ei ole ollut aikaa keskittyä. Hektisessä vauvavaiheessa olen aina turvautunut dekkareiden helppouteen ja koukuttavuuteen. Myös tämän kirjan olen kantanut kotihyllyyn kirpputorilta muistuttamaan olemassaolostaan. Tämän kirjan kanssa etenin kuitenkin vain muutamien sivujen päähän lopusta, joten uskallan kehua. Upea klassikko tämäkin.

Syynä blogihiljaisuuteeni on tämä.

Meillä sairastetaan vatsatautia, kahdella tulee ylhäältä, yhdellä alhaalta ja neljännellä molemmista päistä. Itse olen säästynyt, mutta aika menee hoivatessa. Niin ja pyykkiä pestessä.

Lisää vakosamettia

2009-03-13T10:50:00.000-07:00

Tällasseet sammariolkainhousut syntyivät pikkuhiljaa ja hitaanlaisesti. Kokoa on taas melkoisesti. Napit on kiinnitetty tosi ylös olkaimiin ja silti lahkeet tunkevat kantapään alle, mikä tietysti hermostuttaa vaatteen omistajaa kokolailla. Kuinkakohan monta vaatetta minun pitää Ottobren kaavoilla tehdä, ennenkuin uskon, että ne todella ovat isoja. Toiset oppii kerrasta, kun minä tunnun hakkaavan päätäni seinään monta kertaa ja ilolla.

Lahkeensuissa on kuminauhat eli lahkeet pussittavat kivasti, mutta eihän paksua vakosamettia voi rypyttää määräänsä enempää. Kesällä kenkien kanssa housut toimivat saletisti. Kuivat kelit siis tilauksessa.

Vakosamettia olis vieläkin jäljellä, mitäköhän keksis seuraavaksi....

Välipala

2009-03-10T10:20:00.000-07:00

Aika monesta blogista on viime aikoina voinut kerätä uusia reseptejä välipaloihin ja ruokiin. Laitanpa siis minäkin nyt jakoon ainakin omasta mielestäni maistuvan välipalan tai lounaan, käy kummin vaan. Olen pienentänyt lautaselle tomaattia ja oliiveja sekä fetaa murusina jos sattuu kaapista löytymään. Tompsua ja oliiveja kaapistamme löytyy liki aina. Sitten lusikoin hakkelusta pitaleivän väliin, ujutan mukaan vielä pari siivua juustoa ja sitten mikroon. Äkkihelppoa ja maistuvaa. Muksujen pitaleipä muistuttaa lähinnä hodaria, välistä kun löytyy nakkia ja juustoa.

Sain vihdosta viimein päivitettyä muovailuvahatkin, joten tällaiselta meillä näytti kun Pallero kuorsasi yläkerrassa. Olen laiska äiti leikkimään, mutta tänään jätin tiskit sikseen ja istuin saman pöydän ääreen tyttärieni kanssa.

Jotain näkyvää

2009-03-05T07:05:00.001-08:00

Olen ollut oikein kovin toimelias. Mutta koska reippauteni on näkynyt erityisesti urheilun saralla, ei ole ollut mitään esiteltävää. Harmitti tuo käsityötauko, joten päätin tehdä jotain.

Löysin taannoin kirpputorilta tummanruskeaa vakosamettia ison pakan. Kotona selvisi, että kyseessä oli sivuverho! Ikkunaan se ei kuitenkaa meillä päätynyt, hui, ajatuskin hirvittää. Mutta lapsillehan siitä saa vaikka mitä, ja mikäs sen luonnollisempi aloitus kuin sammarit. Saumat sivuun, päärmeet päihin ja valmista tuli. Niin ihanan simppelit, näistä mä tykkään.

Ainoa pieni juju näissä housuissa on tuo vinossa oleva reisitasku, jonka koristeena on pienet kankaanpalaset. Tuollainen pienikin yksityiskohta kyllä piristää. Simppelinä ihmisenä tykkään simppeleistä jutuista. Sisso!

Veesee kuntoon

2009-03-01T05:15:00.001-08:00

Tänään ilmoitin miehelle, että tarvitsen lomaa lapsista, jotta saan tehtyä rästiin jääneitä kotitöitä ja muutenkin nyhertää kotona rauhassa. Toiveeni toteutui ja olen "laittanut nurkkia". Siis kyllä meillä mieskin osaa siivota ja siivoaakin, mutta itse teen aina tuota edellä mainittua. Niin ja tykkään kauheasti nyhertää ja laittaa niitä nurkkia.

Meillä on yläkerrassa miniminivessa, hyvä että kääntymään mahtuu. Ja loputtoman tylsä. Yhdistelin kaksi maalinjämää, keltaista ja valkoista ja sain luonnollisesti vaaleankeltaista. Sudin pari kerrosta peräseinään ja ihmettelin kuinka pieni vessa kasvoi. Johtunee syntyneestä syvyysvaikutelmasta.

Otin käyttöön joskus kirpparilta löytyneet Ikean kehykset. Ja meiltä, kuten jokaisesta lapsiperheestä, löytyy taidetta yllin kyllin. Saksin piirustuksista mielestäni kivan kuvion ja kehystin. Ja näin nätin taiderivin sain aikaiseksi. Olen ennenkin valitellut vessan kuvaamisen vaikeutta ja teen sen taas. Mutta eiköhän noista kuvista jotain saa selvää. Ja kun meiltä ei löytynyt kittiä, niin eipä nuo muutama pakkelointia vaativa kolo näy hyvin.

Hankintoja

2009-02-28T04:27:00.000-08:00

Olen aina pitänyt itseäni vähän omituisena naisihmisenä, kun en oikein innostu keittiövälineistä. Karttelen Tupperware-kutsuja viimeiseen saakka, enkä juuri koskaan osta mitään keittiöön. Iän karttuessa tähän on kyllä tullut pienoista muutosta. Tämä Marimekon Kippis-kulho nyt vaan oli niin ihana, että ostin vaikka en ihan oikeasti sitä tarvitse.

Noooh, kyllä se pääsi heti käyttöön.

Tämä ihanuus, eli vuoden 1971 äitiyspakkauksen makuupussi, puolestaan tarttui mukaani lähikirppikseltä. Ihanaa painavaa tikkivanua, kauniilla värillä ja kuviolla. Valitettavasti siinä on yksi paha haalistuma ja muutama likatahra. Suunnitelmissa olisi värjätä se (sääli). En vain tiedä millä värillä. Ideoita?

Ei mopolla mahdottomia

2009-02-22T11:06:00.000-08:00

Kuva on Wikipedian sivustolta

Tänään lenkillä katselin kun pojat ajelivat mopoilla liukkailla teillä. Pojat on poikia, mutta se haju! Aikansa kaasuteltuaan ympäristöön levisi mopobensan haju ja voi vitsi, miten tuli muistoja mieleen. Mulla oli teininä joku tollanen isoveljen vanha Tunturi Tiger. Viritettynä of course. Mä tykkäsin mopolla ajelusta kovin noin huvittelumielessä, mutta oli se varsin hyödyllinenkin. Ihan harmitti, kun en enää kehdannut ajaa mopolla, kun autonkin lainaaminen isältäni oli tuskallisen vaikeaa.

Mutta joo, muista yhden kerran kun ajeltiin mopoilla kahden kaverin kanssa (niillä oli vaan sellaset pienet monkeyt, hih). Ajelin turhan reteesti ja lujaa ja tietysti tuli soratie ja mutka ja kuusiaita. Vaihtoehtoina oli joko yrittää kääntyä ja kaatua varmasti tai yrittää vaan hiljentää ja täräyttää kuusiaitaan. Lopputulos oli jotain siltä väliltä. Kaverit löysi mut pusikosta ja nauroi itsensä tärviölle. Mua hävetti valtavasti, mutta tänään olen nauranut muistolle.

Hamonen

2009-02-17T11:18:00.000-08:00

Kesätamineiden valmistus jatkuu. Vauhti ei tosin päätä huima, mutta onhan kesään vielä onneksi matkaa. Muutama trikoovaate lähti jo kummipojan matkaan, kuvat vaan jäivät ottamatta.

Nyt esittelyvuorossa on uusimman Ottobren kaavoilla tehty "Hertta hame". Edessä on kaksi sydäntaskua ja helmaa koristaa sininen pitsi. Hiukkasen iso hame tuli tehtyä, mutta sitä nyt ei lastenvaatteissa voi miinukseksi lukea. Kangas on kirpparilta löytynyt pöytäliina. Olen tyytyväinen tulokseen.

Karkkia pliis

2009-02-12T22:03:00.000-08:00

Blogini on viettänyt hiljaiseloa, minä en. Meillä pikemminkin raikaa. Esikko on kipeänä ja yskii ryskii öisin. Pallero tekee hampaita tai mitälie. Huutaa öin ja päivin. Ainoa kiva paikka on äidin (liikkuva) syli. Huh, selkäparkani.

Aamukahvin seurassa osallistun nyt Kataliinan jo aikapäiviä heittämään haasteeseen:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.

3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.

4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.

Olisin melkein voinut kopsata Kataliinan oman karkkikuvan, sen verran oli samoja namuja. Suurin poikkeus oli suklaa. Mun suuri suklaaheikkous irtsarien joukossa on susupalat. Kataliina veikkasi nameihini lukeutuvan turkinpippureiden. Veikkaus oli sinällään hyvä, että pidän turkinpippureista ja ostan niitä usein pussina, vaikka irtsareideni joukkoon ne päätyvät aniharvoin.

Sitten se vaikein osuus eli haasteelle jatkajat:
1. Katilein. Veikkaan, että pidät Maraboun suklaasta
2. Himalainen. Veikkaan, että pidät lakritsista
3. 17 neliötä. Veikkaan, että pidät lontoonrakeista

Telttailua

2009-02-06T10:52:00.001-08:00

Pahoitteluni huonoista kuvista.

Tarkoitus oli tehdä itsellekin tunika. Uusimmasta käsityölehdestä löysin mukavan näköisen ohjeenkin. Mutta voi vitsi, mulla meni sukset ristiin kyseisen ohjeen kanssa. Tuntui, etten ymmärtänyt ohjeita, enkä sen päälle ymmärtänyt miksi niin pitää tehdä. Yritin kuitenkin noudattaa ohjeita, vaikka tuskaa teki. Siinä kohtaa kun niskaan piti laittaa vetoketju, päätin luottaa omaan arvostelukykyyni. Pääni ei ole niin iso, etteikö se tuosta aukosta mahtuisi. Tunikaa tein mutta teltta siitä syntyi. Alusta asti oli tunne, että tunikasta tulee liian iso (tehty koolla 40), mutta jotenkin vaan ajattelin, että kenties malli vaatii väljyyttä. No, ei tuo nyt päällä ihan kamala ole, mutta kuitenkin. Luulen, että availen käänteet ja surautan saumurilla sivusaumoista muutamia senttejä pois. Lörpöttäviä taskuja en ehkä laita takaisin ollenkaan. En tiedä. Tunikan täytyy roikkua henkarissa poissa silmistä pari päivää, jotta osaan ratkaista sen tulevaisuuden.

Esikon tunika Ottobren kaavoilla onnistui ainakin täydellisesti. Samoilla kaavoilla syntyy varmasti lisää tunikoita myös siskolle ja serkulle.

Hyvää ja loistokasta viikonloppua kaikille!

Parempi myöhään...

2009-02-04T08:36:00.000-08:00

Missasin Liivian korttitilauksen tässä jokin aika sitten. Asia jäi kaivelemaan, erityisesti kun ihanista kuvista on näkynyt pilkahduksia monissa blogeissa. Onneksi kysyin, josko Liivialla vielä olisi kortteja. Ja hiphei, niitähän löytyi. Laatikon pohjalta, kuulemma. Sain siis eilen ihanaa postia. Voi että, tuli hyvä mieli. Aurinkokin paistoi, kun kävin postilaatikolla ja olen ihan varma, että painoin vähemmän palatessani. Liivialla on "valon taju", juuri se, mikä parhailla kuvaajilla on.

Kortit pääsivät kotonamme kunniapaikalle rakkaidemme viereen. Tein niistä kollaasit kehyksiin. Omakehua kenties, mutta voi vitsi, miten hyvältä seinämme näyttää!

Trikootehdas

2009-01-29T12:06:00.000-08:00

Pienimies tarvii lisää vaatteita kun kasvaa kohinalla. Ja hyvähän siihen kesäänkin on valmistautua. Kyllä se sieltä tulee, vaikkei juuri nyt siltä näytäkään. Eikä tunnu.

Kävin taas ostamassa pinon Nanson kankaita. Valmistunut on rakettipuku ja muutama paita kangasmerkillä varustettuna. Niiden tekeminen onkin huolestuttavan koukuttavaa puuhaa, tulee varmaan läiskittyä jatkossa moneen vaatteeseen. Toistaiseksi mallit eivät ole omia, vaan Ottobre-lehden. Myös trikoovaatteiden kaavat ovat samasta osoitteesta.

Huomaattehan nyt varmasti, että osaan kävellä!

Köyhää rokotetaan

2009-01-28T12:17:00.000-08:00

Tota toista olis taas tiedossa. Ja jollei sauna olis omassa asunnossa, niin voisin mielenosoituksellisesti tehdä tuota toista.

Tuntuu, että kaikkialla hinnat nousevat. Ja kotiäitinä on niin vaikea nipistää mistään. Ruoasta vain, mutta vaikeaa sekin on. Olen jo nyt rajoittanut luomutuotteiden ostoa, mikä harmittaa niin penteleesti.

Teatterista ei onneksi tarvitse luopua, se kun on meillä ilmaista ja ihan jokapäiväistä.

Epäonnen lamppu

2009-01-28T05:50:00.000-08:00

Sain mieheltäni pari vuotta sitten lahjaksi ihanan paperivarjostimen. Tai lamppuhan tuo oikeasti on. Kaunis kaunis valkoinen. No, mieheni on niittänyt mainetta siitä, etteivät tavarat pysy ehjinä. Mennä monotti jalan paperista läpi. Vähänkö harmitti (Mutta ei niin paljon kuin se, että ryökäle pudotti lempimukini). Päätin uudistaa varjostimen kiepsuttamalla rungon ympäri ruskeaa paperinarua. Lopputulos oli kaamea: ruma, ruskea ja epämuodostunut. Niin, eikä valo päässyt läpi. Mutta kolmas kerta toden sanoo. Kirpputorilta löytyi kaunis kangas, josta pätkä päätyi lamppuun. Nyt olen tyytyväinen.

Villahipit

2009-01-27T10:07:00.000-08:00

Tässä otuksessa yhdistyi kaksi ideaa. Ensinnäkin olen jo pitkään halunnut tehdä omia uglydolleja ja toiseksi olen Puhdin blogista inspiraation saaneena halunnut kokeilla huovutettua villapaitaa materiaalina. Tämän villahipin, kuten esikoinen sen nimesi, tekeminen oli hauskaa ja mukavaa. Vanhat villapaidat löysin kirpputorilta ja kaavat on piirretty paljolti originaaleja uglydolleja kunnioittaen, kuitenkin vapaalla kädellä. Materiaalina vanha villapaita oli mieluinen ja venyvyytensä vuoksi helppo täytettävä. Villahipistä tuli niin pehmoinen, että se on kierrellyt sylistä syliin monet kerrat. Tuntuu sietävän hyvin rutistelua.

Fishing

2009-01-27T00:38:00.000-08:00

3-vuotissyntymäpäivät alkoivat heti aamulla. Tyttö löysi viireillä ja ilmapalloilla koristellun alakerran ja ensimmäisen lahjansa. Kaloille tein oman pussukan ja mies sai kuin saikin onget tehtyä ajoissa, vaikka tiukkaa teki koska takana oli kiireinen viikko. "Siimaan" kiinnitettiin voimakas magneetti ja kaloihin liimasin kuumaliimalla työkalupakin sisältöä. Tyttö oli lahjasta niin mielissään. Koko aamupäivä kului mukavasti kaloja narraamalla.

Kalojen avulla sain myös järjestettyä syntymäpäiville kivan ohjelmanumeron. Jokainen lapsi onki vuorollaan kalan, jonka mahaan olin kiinnittänyt värikkään paperin, jossa luki: "seuraa tätä väriä". Jokaiselle lapselle tuli eri väri. Alakertaan oli teippailtu värikkäitä nuolia ja omaa rataansa seuraamalla lapsi pääsi aarrepussinsa luo. Hipat olivat ilmeisen onnistuneet, koska loppuillasta meillä vilahteli nakupellejä.

Tasan kolme vuotta sitten

2009-01-24T03:12:00.000-08:00

sinä tulit tähän maailmaan. Synnyit kotikeittiöön yllättäen kaikki nopeudellasi. Kiitos, että kaikki meni hyvin. Kiitos enkeleistä alkutaipaleesi varrella. Tänään siitä on tasan kolme vuotta, ja edelleen kyyneleet valuvat poskilleni kun muistelen. Rakastan sinua äärettömästi!

Bakades kakades

2009-01-21T11:30:00.000-08:00

Mies lähtee torstaina työmatkalle, joten jään yksin pitämään linnoitusta pystyssä. Takaisin siippa palaa lauantai-iltana ja sunnuntaina on sitten keskimmäisen synttärit. Olen leiponut ja pakastanut etukäteen, ettei koko viikonloppu menisi ihan mahdottomaksi. Harmi vain, ettei siivoaminen onnistu etukäteen.

Viikko on mennyt juhlia suunnitellessa, lahjaa tehdessä ja lukiessa ihanaa kirjaa. Pidin Virpi Hämeen-Anttilan kirjasta "Sokkopeli", mutta rakastuin "Alastonkuviin". Miten ihanasti kirjailija kuljettaa kirjan päähenkilöitä mukanaan läpi vuosien ja tapahtumien. Päähenkilöitä yhdistää taide; sen tekeminen ja tulenpalava rakkaus ja intohimo siihen. En ole vielä saanut kirjaa loppuun, mutta so far so good. Elämänjanoa, himoa ja rakkautta ihan pakahtumiseen saakka.

Piilottelua

2009-01-18T10:02:00.000-08:00

Olen piileskellyt tänään makuuhuoneessa. Tulossa on siis syntymäpäivät, ja Maja-kirjasta inspiroituneena teen tytsylle lahjaksi kalapelin. Makuuhuoneessa on siis toiminut ei-niin-pahanhajuinen kalatehdas. Tässä muutamia vilauksia kalatehtaasta, mutta lisää näette, kunhan peli on valmis. Mies lupasi valmistaa onget. Eihän tuossa kalojen tekemisessä kauaa nokka tuhisisi, mutta kun iski valtava halu koristella ne helmillä, hopealangalla, kirjomalla, paljeteille. You name it.

Päivän kohokohta on ollut kuitenkin tämä!

Pallero (1v5kk kröhöm kröhöm) on tänään kävellyt siskon/äidin/isän kanssa ja ILMAN! Jee jee! Onhan tätä jo odotettukin. No, eipä tuo keskimmäinen kävellyt yhtään aikaisemmin. Arkajalkoja kenties, mutta pahoja suustaan pienestä pitäen...

Meilläkin majaillaan

2009-01-16T10:42:00.000-08:00

Vihdoin sain kirjastosta kaipaamani Maja-kirjan (Mari Savio & Kati Rapia). Ihan yhtä inspiraationtäyteinen kirja on kuin Jujukin. Hauskoja juttuja ja aivan ihania kankaita. Sain jo muutamia ideoita 3-vuotissyntymäpäiville ja lintusoittorasian Majan tyyliin rustasin saman tien.

Nakuilua

2009-01-14T11:25:00.000-08:00

Vaihto päivävaatteista yöpukuun on meillä aina hauska tapahtuma. Silloin lapset saavat viuhahdella mielin määrin ja päivän loppuenergiat puretaan kirmailemalla ja nauramalla. Tytöt kutsuvat omaa touhuaan nakupelletanssiksi.

Ps. taidatte arvata, mistä poikani on saanut bloginimen "Pallero".

Työpöytä

2009-01-13T08:56:00.000-08:00

Nappasin Kataliinan haasteen ja kuvasin työpöytäni. Tai ainakin toisen. Keittiössä on nimittäin vielä toinen pöytä, jonka äärellä olen viettänyt aikaa aivan liian vähän, eli se, jonka päällä ovat saumurini ja ompelukoneeni.

Tämä pöytä puolestaan ryövää aikaani liiankin paljon. Yleensä pöydällä lojuu myös kamerani, mutta nythän sitä ei sattuneesta syystä näy.

Muutto

2009-01-11T05:51:00.000-08:00

Nukkekoti on hiljainen. Talon ainoa asukki makaa turvallaan lattialla ja sisustus on vähintäänkin askeettinen.

Mutta hei, mitäs tapahtuu kenkälaatikossani? Täällä on monen sorttista ja rotuista asukkia kahdessa kerroksessa. Kenkälaatikkooni on muuttanut salaa riemunkirjava perhe, joka on sisustanut uuden kotinsa ainakin palikoilla, kukilla, huonekaluilla ja onpa siellä myös varsin suurikokoinen taulu. Onneksi ostin suuret talvikengät, joiden mukana tuli suuren suuri kenkälaatikko.

Vaihdetaan

2009-01-10T10:31:00.000-08:00

yksi vauhtia hidastava pikkupoika yhteen iloiseen ja menevään viisivuotiaaseen tyttöön. Tuloksena riehakasta mäenlaskua aamutuimaan kirpakassa pakkasessa auringon vasta heräillessä.

Lieneekö johtunut tästä lennokkaasta aamusta, että tänään on saatu paljon aikaiseksi. Siivouskin on kivaa kun siihen saa inspiraation. No, tänään sain. Villakoirat saivat kyytiä oikein olan takaa. Pitää vain kääntää " blind eye" sille mitä selän takana tapahtuu, eli juuri lelukoppaan kerätyt lelut ovat taas leikin syövereissä. Pitkin lattiaa, kuinkas muuten. Mutta tänään se ei haittaa. Tänään olen ollut levännyt, iloinen, rauhallinen ja ennenkaikkea k-ä-r-s-i-v-ä-l-l-i-n-e-n äiti. On siis nähtävissä valoa tunnelin päässä. Ehkä nämä valvomiset ja sairastelut oikeasti joskus loppuvat.

Kirjasatoa

2009-01-05T06:49:00.001-08:00

Uusia kirjoja on tupsahdellut kirjasatooni ja viimeiset kaksi lukemaani kirjaa ansaitsevat mielestäni sanan tai pari.

Joel Haahtela on kirjailija, josta kiinnostuin kun tarpeeksi monet hänet blogissaan mainitsivat. Kun kirpputorilla sitten huomasin Haahtelan "Naiset katsovat vastavaloon" parilla eurolla, en epäröinyt hetkeäkään. Pidin Haahtelan kepeästä kerronnasta ja henkilökuvista. Vaikka kirjasta pidin ja sitä suosittelen, jäin kuitenkin kaipaamaan jotain. Tarinassa ja kerronnassa oli aineksia kunnon draamaan, joten olo oli jälkikäteen hieman valju, koska sitä ei koskaan syntynyt. Kirja pysyi loppuun asti yhtä "seesteisenä".

Mutta sitten raikuvat ablodit seuraavalle kirjalle, joka on TATTADATATTATTATTATTAA Susanna Alakosken "Sikalat". Kuvassa on ainoastaan jonkun lehden ylistävät arvostelut, koska itse kirja oli kirjaston vip-laina, mikä piti kiikuttaa nopsaan takaisin. Ihailen Alakosken tyyliä kirjoittaa, jonka taitaa myös muutama suosikkibloggaajistanikin. Lauseet ovat paikka paikoin hyvin lyhyitä. Niin lyhyitä, että mielessäni kuvittelen Waltarin tuhahtelevan. Itse kertomus on rakastettava, karu, toiveikas. Tarinan päähenkilölle toivoin sadunomaista onnellista kohtaloa. Samalla myös pelkäsin sitä. Pettyisinkö kirjaan jos niin kävisi. Mutta miten tytölle käy? En kerro, lukekaa!

Näin meillä

2009-01-03T13:01:00.000-08:00

Eikös vaan ole järkevää tapetoida väliseinä molemmin puolin ja sitten tarttua sahaan? Näin meillä toimitaan.

Ehkä pienen selityksen paikka. Olemme asuneet tässä asunnossa vuoden verran eli kun muutimme tänne oli Pallero vasta syntynyt. Vaikka ideoita pyöri päässä, ei valvomiselta jäänyt aikaa remonttihommiin. Mitä nyt parit aivan hillittömät tapetit oli vaihdettava. Tämä asunto ei mielestäni ole mikään arkkitehtuurin kukkanen, joten nyt kun jo vähän jaksamme, muokkaamme tätä perheemme näköiseksi ja oloiseksi. Nyt se siis tarkoittaa sitä, että teemme (lue mies tekee) ikkunoita työhuoneen ja olohuoneen väliseen seinään lisäämään valoa ja avaruutta. Erityisesti työhuone on ollut pimeä suiro huone. Odotan innolla, miten visioni toteutuvat käytännössä. Laitan kuvia sitten kun projekti valmistuu.

Esikoinen hyödynsi tilanteen ja piirteli seinälevyt täyteen avaruusolentoja. Ihan sääli heittää roskikseen.

Jatkoa kekkereille

2009-01-01T02:08:00.000-08:00

Kun nallen synttärit oli juhlittu, alkoivat uuden vuoden juhlat. Ja kuten juhlissa aina, meilläkin oli paljon ruokaa ja juomaa. Tytötkin saivat oman limun ja toiveesta lämmitin heille uunissa kebakkoja ja pariisiperunoita. Itse herkuttelimme tortilloilla, joiden sisus koostui kanasta, salaatista, tomaatista, fetajuustosta, juustoraasteesta, sipulista, ananaksesta ja kastikkeista. Vievät kyllä takuuvarmasti aina kielen mennessään.

Illalla kävimme kävelyllä, mutta rakettien paukkeen takia se jäi lyhyeksi. Erityisesti esikoinen pelkäsi kovia paukahduksia. Keskimmäinen tuntui ottavan isosiskostaan esimerkkiä, kun taas Pallero viihtyi rattaissa erinomaisesti.

Kekkerit

2008-12-31T03:03:00.000-08:00

Uutta vuotta tärkeämpi juhlinta tuntuu meillä tänään olevan esikoisen nallen syntymäpäivät, mikä on siis joskus sovittu tälle päivälle. Ja juuri nämä tällaiset sopimukset ja lupaukset kyllä pysyvät lapsen mielessä. No, kemut siis järjestettiin ja kakku tehtiin. Tosin en mennyt edes sieltä, missä aita on matalin vaan sieltä, missä sitä ei ole laisinkaan. Valmispohjan päälle pursotettiin ameriikantyyliin valmiskermavaahtoa ja lapset nakkelivat päälle marenkia ja karamellejä. Mutta hyvää tuli, voin suositella muillekin jos eteen tulevat joskus äkkipikanopeat kekkerit.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Halein,
Peanut

Joulu oli ja meni

2008-12-28T03:27:00.000-08:00

Joulu oli kiva, mukava ja rauhallinen. Vietimme sitä sukulaisia ja tuttavia tavaten. Surullista oli yhden aikakauden päätös. Tämä oli varmuudella viimeinen joulu, jonka vietimme yhtä suuressa mittakaavassa minun isovanhempieni luona. Tarkoitus on ilahduttaa, ei rasittaa, kuten tänä vuonna jo tuntui käyvän.

Vaikka suurin osa joulunajasta kuluikin sisätiloissa, ehdimme sentään myös ulos.

Mutta nyt nokka kohti uusia tuulia. Ilolla. Uusi vuosi tuo mukanaan muutoksia perheessämme. Nyt jo nautin lisääntyneestä valosta ja lumisesta maisemasta.

Tää

2008-12-22T11:17:00.000-08:00

pakkaa kimpsut, kampsut ja perheen autoon ja suuntaa Poriin joulunviettoon.
Eli nyt Peanut toivottaa:
RAUHALLISTA JOULUA JA MUKAVAA YHDESSÄOLOA
Uppo-Nallen sanoin:

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.
Karhulla mielessä jouluiset ilot.
Pukki ja lahjat ja omenakilot.
Karhun mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin.

Ps. sainpas säärystimet valmiiksi, jippii.

2008-12-21T12:03:00.000-08:00

Tänään on taasen leivottu pipareita tyttöjen kanssa. Emme leivo isoa satsia kerralla, vaan leivon lasten ehdoilla kun siltä tuntuu. Itse en erityisemmin edes pidä pipareista, enkä näin isona enää taikinastakaan. Glögistä kuitenkin pidän, tänä jouluna on erityisesti maistunut vaalea glögi. Mukiin mätän kourallisen manteleita ja toisinaan vähän jotain tujua.

Myös lahjat ovat kääriytyneet tänään odottamaan aattoa. Pakettien sisällöstä sen verran, että tänä vuonna olemme erityisesti panostaneet suomalaisuuteen ja suomalaiseen kädentaitoon. Paketeista löytyy mm. uniikkikoru, kierrätysmateriaalista valmistettu muistikirja, design keittiövälineitä, puuauto ja tutun puusepän valmistama nukensänky. Valintoihin on varmasti vaikuttanut se, että olen blogien kautta tajunnut miten osaavaa väkeä Suomesta löytyy ja halu tukea sitä osaamista sekä mieheni (uusi) yrittäjyys.

Yleensä

2008-12-19T08:06:00.000-08:00

kipeänä ollaan vasta juhlien jälkeen. No, huomenna on ristiäiset, joihin menen vaikka pää kainalossa. Itse asiassa migreeni on ollut sitä luokkaa, että ruuvaisin ihan mielelläni pääni välillä irti. Ollaan siis taas sairasteltu koko perhe (teräs)miestäni lukuunottamatta.

Olen jo pitkään himoinnut tytöille Marimekon juhlamekkoja ja Pallerolle jokapoikaa, mutta en ole malttanut ostaa. Nyt kuitenkin sain hyvän syyn, kun on kaksi juhlaa perätysten ja sain mekot hyvällä alennuksella. Pallero jäi toistaiseksi ilman jokapoikaa, koska en pitänyt liikkeessä olevista väreistä.

Sairastelujen vuoksi käsityöt elävät (taas) hiljaiseloa. Edes yksinkertaiset kolme oikein, yksi nurin -säärystimet keskimmäiselle eivät valmistu ajoissa huomisiin juhliin, höh!

Mutta taputtelen itseäni olalle siitä, että joululahjat ovat pulkassa. Joulu saa tulla.

Kyä tässä jotain häikkää o

2008-12-14T03:48:00.001-08:00

Nukenrattaat ja minä piristyttiin. Rattaat saivat nilkuttavasta eturenkaasta huolimatta jatkoaikaa uudella istuinkankaalla. Minä puolestani luin Sinikka Nopolan kirjan "Kyä tässä jotain häikkää o". Kirja on kevyt, hauska ja osuva. Huomasin illalla sängyssä "myhähteleväni" itsekseni. Kirja oli juuri sitä mitä pimeisiin iltoihin kaipasinkin (tietämättäni.) Tuli niin hyvä mieli, että aamulla jaksoin taas lähteä lenkillekin. Suosittelen.

viipaloitu villatakki

2008-12-13T02:42:00.001-08:00

Kirjaston uutuus-hyllystä nappasin mukaani houkuttelevan näköisen Sanna Halla-Ahon ja Jenni-Justiina Niemen "Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia". Kotona sain hädin tuskin takin heitettyä nurkkaan, kun jo istuin tuolille kirja kourassa ja intoa puhkuen. Mutta se into kyllä laantui nopeasti. Kirjan kuvat ja tunnelma ovat kauniita, mutta jotain vain jäi puuttumaan. Inspiraatio ainakin. Kirja toimii parhaiten sellaiselle, joka ei ole vielä näin uppoutunut käsityöblogeihin tai sellaiselle, joka ei ole vielä namustellut "Viritettyä" ja "Jujua" moneen kertaan.